Pressimatka Georgia Travel
Georgian viiniperinteet ulottuvat useiden tuhansien vuosien taakse ja maan viininvalmistusmenetelmä onkin varsin ainutlaatuinen. Georgiassa matkatessa näkee usein eri kokoisia savisia kvevri-ruukkuja. Näitä ruukkuja käytetään georgialaisen viinin kypsyttämiseen. Kävimme tutustumassa Georgian itäosassa sijaitsevaan Kakhetissa, joka on maan tärkeä viininviljelyalue. Kakhetissa on myös muun muassa historiallinen Sighnaghin kaupunki.
Bodben Pyhän Yrjön luostari
700-luvulta lähtien Kakheti oli itsenäinen maa. 1100-luvun alussa Georgian kuningas Davit IV liitti Kakhetin maahansa. 1460-luvulla Georgian hajoamisen jälkeen Kakhetista tuli jälleen itsenäinen. Vuonna 1762 Kakheti yhdistyi viereisen Kartlin kanssa ja 1800-luvulla Venäjän keisarikunta liitti maan itseensä.
Kakhetin varhaisen itsenäisyyden ajoilta on säilynyt merkittäviä luostareita ja kirkkoja. Yksi näistä on Bodben Pyhän Yrjön luostari, joka sijaitsee noin 110 kilometrin etäisyydellä pääkaupunki Tbilisistä. Kyseessä on ortodoksinen hieno luostarikokonaisuus. Bodben Pyhän Yrjön luostari sijaitsee muutaman kilometrin päässä Signaghin kaupungista, joten nämä kaksi kohdetta on helppo yhdistää toisiinsa.
Kerroimme viimeksi Georgian kristinuskoon käännyttäneen Pyhän Ninon tarinan. Bodben Pyhän Yrjön luostari rakennettiin alun perin 800-luvulla Pyhän Ninon hautapaikalle, mutta luostaria on myöhemmin muutettu runsaasti. Nykyään se toimii nunnaluostarina, ja on yksi Georgian tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita. Alue on todella vehreä ja kaunis, mutta myös rakennukset ovat vaikuttavia. Valitettavasti rakennusten sisällä ei ollut kuvaaminen sallittua, mutta muuten alueella oli sallittua ottaa kuvia.
Bodben luostarin yhteydessä toimi pieni myymälä sekä erillinen luostarituotteita myyvä kauppa.
Alaverdin luostari
Bodben Pyhän Yrjön luostarin lisäksi Kakhetin alueella on myös Alaverdin linnoitusluostari. Linnoitusluostari sijaitsee 20 kilometrin päässä Telavin kaupungista. Luostari sijaitsee upealla paikalla, ja sen taustalla kohoavat upea Kaukasusvuoristo. Valitettavasti meidän vierailuaikaan luostari oli remontissa, joka häiritsi tunnelmaa hieman. Vaikka on tietenkin hienoa, että näitä historiallisia kohteita kunnostetaan.
Kakhetin viinikulttuuri näkyi myös Alaverdin linnoitusluostarissa. Luostarin alueella kasvatetaan jopa yli sataa eri viinirypälelajiketta. Näistä 82 on juurikin kakhetilaisia viinirypälelajikkeita ja loput ovat Kartlin alueelta.
Alaverdin linnoitusluostarin yhteydessä oli niinikään pieni myymälä.
Sighnaghi
Sighnaghin kaupunki on erittäin mielenkiintoinen, sillä sen sanotaan olevan yksi maan pienimpiä kaupunkeja, asukkaita vain 1 485 (vuoden 2014 väestönlaskenta).
Sighnaghin merkittävänä nähtävyytenä voidaan mainita sitä ympäröivät 1700-luvun linnoitusmuurien jäänteet. Ne ovat kuitenkin niin hyvässä kunnossa, että muureilla on mahdollista kävellä, ja me kävelimmekin muureilla useamman kilometrin matkan. Muureilla on mukava kävellä myös siksi, että niiden yli on todella hienot näkymät. Tarkkana saa kuitenkin olla, sillä portaita on melko paljon ja muutenkin pitää katsoa jalkojaan, että mihin astuu. Lisäksi kaiteita ei joka paikassa ollut. Sighnaghin muuri on nelisen kilometriä pitkä, ja sillä on 23 tornia, joista osa on kunnostettu.
Kaiken kaikkiaan Sighnaghi oli oikein kiva ja mukavan värikäs kaupunki. Myynnissä oli paljon värikkäitä mattoja sekä muita tekstiilejä. Suurin osa Sighnaghin taloista on edelleen peräisin 1600-, 1700- ja 1800-luvuilta. Sighnaghin taloutta hallitsevat viinin, perinteisten mattojen ja perinteisen ruoan tuotanto. Kaupunki ja sen ympäristö tunnetaan myös maisemistaan ja historiallisista monumenteistaan. Kaupunki tunnetaan myös nimellä ”Rakkauden kaupunki”, sillä siellä on kappeli, jossa on mahdollista mennä naimisiin ympäri vuorokauden.
Ihmisiä Sighnaghissa on melko paljon, mutta ei liikaa. Mielestämme Sighnaghi on ilman muuta käymisen arvoinen kohde eikä turhan kaukana Tbilisistä siinä mielessä, että päiväretkikin tähän hienoon kaupunkiin on mahdollinen.
Kakhetin viinitilat
Georgiassa viiniä on valmistettu jo 8 000 vuoden ajan ja se on yksi maailman vanhimmista viinimaista. Georgiassa on yhteensä yli 500 kotoperäistä rypälelajiketta, joista monet kasvavat nimenomaan Kakhetissa. Mikäli viinit ja viininvalmistuksen perinteet kiinnostavat, kannatta matkaan sisällyttää vierailu joissain Kakhetin viinitiloista. Kakhetin maaseutumaisuutta kuvasi hyvin se, miten alueella ajellessamme osuimme myös monisatapäiseen lammaslaumaan.
Me vierailimme Kakhetin alueella kahdella viinitilalla. Ensimmäinen viinitiloista oli Khareba Winery, joka oli todella vaikuttava. Viinitilalla on valtava tunnelikompleksi, jonka pituus on kaikkiaan 7,7 kilometrin mittainen. Osa siitä on tarkoitettu turisteille, mutta osaa käytetään viinien varastoimiseen ja kypsyttämiseen. Pulloja tunnelissa on kaikkiaan 25 000 kappaletta.
Khareba Wineryssa pääsimme myös valmistamaan churchkhela-makeisia ja paistamaan pystyuunissa shoti-leipää. Viinitila tarjoaakin vierailijoille erilaisia paketteja, joissa viinimaistelun lisäksi pääsee valmistamaan perinteisiä georgialaisia ruokia. Heillä on myös oma ravintolansa.
Vierailimme myös Goderdzishvili Cellarissa. Tämä oli huomattavasti edellistä pienempi ja maanläheisempi, vaikka on perustettukin jo 1890-luvulla, ja sitä pyörittää nyt jo peräti kuudes sukupolvi. Oli hienoa vierailla kahdessa, keskenään hyvin erilaisella viinitilalla. Molemmat vierailut olivat todella mukavia ja täydensivät mukavalla tavalla toisiaan.
Kakheti edustaa hyvin Georgian monipuolisuutta. Edellä mainittujen kulttuurihistoriallisten kohteiden lisäksi meitä kiinnostaa Kakhetissa Vashlovanin kansallispuisto ja Kilakupran mutatulivuoret.
Kiinnostaako viinitilavierailut sinua?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
24 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Suunnittelimme Kanarialla käyvämme kahvitilalla, mutta emme koskaan löytäneet sinne. Viinitilalla en ole vieraillut, enkä tiedä miksi se ei kiinnosta samalla lailla kuin kahvitila. Ehkä siksi, että olen kovin nirso viinien suhteen, mutta kahvia taas juodaan käytännössä joka päivä.
Luostarissa voisi olla mielenkiintoista vierailla, samoin tuollaiset muurikävelyt kuulostaa houkuttelevilta jo näköalojenkin vuoksi.
Kahvitila kuulostaa kiinnostavalta. Oltiin aikoinaan Kuubassa sellaisella ja tykättiin kovasti. Me ei oikein viinin ystäviä olla, niin monesti on jääneet väliin.
Sekä luostarikäynnit että muurilla kävely olivat todella hienoja kokemuksia!
Muurikävely on minusta ollut kaikkialla mukavaa, jossa on päässyt pidemmät pätkät kävelemään. Ainakin Ranskassa ja Englannissa Georgian lisäksi olen vastaavaa tehnyt. Näkee aina kauas!
Niin on, ollaan tykätty myös! Näkee tosiaan kausi, ja on kiva kävellä historiallista kohdetta pitkin.
Oi, olipa kiva palata näihin kevään tunnelmiin tämän postauksen kautta 🙂 Pitäisi itsekin saada kirjoitettua nämä loput Georgian postaukset joskus loppuun…
Näitä on ollut kiva kirjoittaa, ja samalla palata muistoihin. oli kyllä kiva reissu, josta jäi kivat fiilikset. Oikeastaan maa tuntui niin kiinnostavalta, että sinne olisi kiva palata.
En ole käynyt missään viininmaistajaisissa enkä viinitiloilla, vaikka viinistä tykkäänkin. Miestä ei kiinnosta, joten on jäänyt käymättä. Pitäisi varmaan jollain matkalla korjata tilanne silloin kun hän ei ole mukana 😁
Mukavan näköisiltä näyttivät nämäkin kohteet ja kaupungit. Olen jo muutaman kerran kurkkinut lentoja Tbilisiin…
En ollut itsekään käynyt. Mukavia paikkoja olivat molemmat. Muutenkin luulen, että piti viinistä tai ei, voivat olla joka tapauksessa kivoja paikkoja. Kannattaa ilman muuta tosiaan korjata asia! 🙂 Kannattaa pitää Tbilisi ja Georgia mielessä, me tosiaan nautittiin maasta kauttaaltaa!
Nuo värikkäät matot vei mun huomion – aivan upeita! Ja tuo Bodben luostari näytti myös kiehtovan kauniilta.
Olen vieraillut viinitiloilla, viimeeksi ihan äskettäin Australian reissulla, mutta en yleensä erityisesti hakeudu niille. Kaunista niissä aina on ja viinin valmistus on mielenkiintoinen prosessi ja joskus tykkään ihan juodakin tiettyjä viinejä. Se on ehkä kuitenkin sellainen maailma, josta on hirveästi tiedä mitään ja tunnen itseni aina vähän ulkopuoliseksi. Priorisoin matkalla siis yleensä muita asioita. Jos siis eteen sattuu, menen mielelläni, mutta en matkusta niiden perässä 🙂
Värikkäät matot tosiaan oli hienoja, ihailtiin niitä molemmat. Ja samaa mieltä Bodben luostarista, vaikka ihmisiä, erityisesti paikallisia, oli alueella varsin paljon.
Sama juttu meillä viinitilojen kanssa. Eipä niihin yleensä tule hakeuduttua, mutta ne ovat usein varsin nättejä ja rauhallisia kohteita. Australiassa ei viinitiloilla olekaan tullut käytyä, olisi varmasti kiva koekmus. Aikalailla samalla tavalla sanoisin itsekin, että jos eteen sattuu, menen mielelläni, mutta en matkusta niiden perässä. 🙂
Upean näköinen Bodben Pyhän Yrjön luostari. Meillä oli jokin aika sitten kausi, että käytiin useassa luostarissa täällä Tirolissa, Wienin lähellä ja Etelä-Saksan maakunnissa sekä Italiassa. Mielenkiintoisia paikkoja ja tarinoita.
Näillä kulmilla moni luostari on loistelias, kuten katolilaiset kirkotkin. Paljon taidetta ja upeita rakennuksia.
Bodben Pyhän Yrjön luostari oli tosiaan upea, niin itse päärakennus kuin alue ylipäätään. Itseltäni on Itävallan luostarit kokonaan kokematta, mutta kuulostaa todella kiehtovalta. Niin ikään Etelä-Saksan ja Italian luostareihin olisi kiinnostavaa tutustua. Omasta mielestäni taide on tärkeä osa kokemusta näissä paikoissa.
Ehdittepä nähdä ja kokea monenlaista Georgiassa. Samoja kohteita sisältyi omaan reissuuni, mutta churchkhela-makeisten ja shoti-leivän valmistaminen jäi kokematta. Viinitiloja ja -kellareita on tähän ikään tullut nähtyä lukuisia vaikka viinit eivät ole lempijuomiani. Mielenkiintoista sellaisiin on tutustua ja kuulla kunkin omistajan kertomuksia paikan historiasta, valmistusmenetelmistä ja mahdollisista haasteista.
Paljon tosiaan nähtiin, mutta paljon siellä olisi vielä lisääkin nähtävää. Noiden valmistaminen oli hauska kokemus, mutta churchkhela-makeisten makuun en oikein päässyt – turhan makeaa omaan makuun, mutta hauska sitäkin oli maistaa. Shoti-leipä sen sijaan oli hyvää. Viinit eivät omiakaan suosikkejani ole, mutta kiehtovia nuo virailut silti omastakin mielestäni olivat.
Kiva postaus! Itse kävin Kakhetin retkellä Tbilisistä käsin vuonna 2017. Muistan nuo makeiset ja leivän. 😊 Kivoja paikkoja kyllä!
Juu, tykättiin kyllä noista paikoista. Noita makeisia näkyi Georgiassa paljon, oli todella mukavaa päästä niitä tekemään itsekin, vaikka niistä ei nyt omaa suosikkia tullutkaan!
Georgiassa riittää niin kulttuuria kuin makuelämyksiä! Kakhetissa viiniäkin 🙂
Kivan pieni tuo Sighnaghi, sen ottaisikin kivasti ”haltuun” lyhyelläkin vierailulla.
Jep, kulttuuria ja makuelämyksiä tosiaan riittää, ja kaunista luontoakin siellä on vuoristoineen. Saghnaghi tosiaan on varsin pieni paikka, jonka ottaa tarvittaessa nopeastikin haltuun!
Georgia on mielenkiintoinen ja joskus olisi siellä ajatuksena lähteä käymään. Olen kuullut paljon hyvää. 🙂 Viinitiloilla en ole käynyt, mutta viinistä kyllä pidän niin ei olisi huono idea ollenkaan. Vaarana varmaan on, että jos siellä viihtyykin liian hyvin? Harmi kun tuo linnoitus oli remontin alla, eihän nuo rakennustelineet koskaan edukseen kuvissa ole vaikka kuinka yrittäisi, mutta hyvä kun kunnostetaan eikä ne onneksi pahasti kokemusta pilaa! 🙂
Kannattaa kyllä joskus lähteä sinne käymään, Istanbulin kautta lentää ainakin näppärästi. Georgian viinitilat ovat myös siinä mielessä mainio kohde, että viinit valmistetaan kvevri-ruukuissa, mitä ei kaiketi tehdä missään muualla. Ja niinhän se vähän taitaa olla, että paikassa kun paikassa on joku juttu aina remontissa eikä sille mitään voi – pitkällä aikavälillä hyvä niin!
Viinitilalla on tullut kerran käytyä reissun päällä ja oli ihan miellyttävä kokemus. Mielenkiintoista olisi myös nähdä, miten homma toimii eri paikoissa.
Ihania nuo kvevri-ruukut, kelpaisi omaankin puutarhaan nuo…
Missä maassa kävit viinitilalla? Suomessakin niillä olisi varmasti kiva joskus pysähtyä, mutta yleensä tulee ajettua vain ohi. Varmasti paikoissa on paljonkin eroja jo senkin vuoksi, miten laajaa tai pienimuotoista toiminta on. ITsekin kelpuuttaisin mielelläni muutaman ruukun omaan puutarhaani.
Hienoa luettavaa itselle vieraasta kohteesta jälleen kerran. Onpa upeita historiallisia kohteita nuo luostarit ja muurit, erityisesti ne, viinitiloista en ilmeisesti oikein osaisi innostua täälläkään. Aila
Kyllä, erityisesti luostarit olivat todella vaikuttavia. Vaikka viini ei itseäni sinällään kiinnostakaan, oli viinitiloilla vierailut yllättävän kiinnostavia. Sellaisilla tulee varmasti jatkossakin pysähdyttyä.