Vajdahunyadin linnan jälkeen lähdimme kohti Terrorin taloa, yhtä Budapestin suosituinta museota. Kuten aiemmin olemme todenneet, museot eivät yleensä meidän näkökulmastamme ole kaikkein kiinnostavimpia kohteita. Terrorin talon aihepiiri oli lähtökohtaisesti kuitenkin varsin kiinnostava, sillä se kertoo Unkarin asemasta natsi-Saksan ja Neuvostoliiton puristuksissa.

Ja varsin hienosti museo oli toteutettu. Olimme paikalla varsin aikaisin, lähes aukeamisaikaan ja silti paikalla oli jonkin verran jonoa. Sen vuoksi paikalla kannattaakin olla hyvissä ajoin. Tällä tavalla jonotusaika on huomattavasti lyhyempi, mutta museota on myös mukavampi kiertää, kun ihmisiä ei ole ruuhkaksi asti.

Pääsylippu museoon ei ole halvimmasta päästä, sillä se maksaa lähes 10 euroa. Mielestämme museo oli kuitenkin ehdottomasti melko kalliin pääsymaksun arvoinen. Lisämaksusta olisi saanut myös audiokuulokkeet (hinta vajaat 5 euroa), jolloin olisi saanut englanninkielisen selostuksen. Olemme tällaisen silloin tällöin ottaneet, kuten San Franciscon Alcatrazissa, ja ne on toimineet varsin hyvin. Jälkikäteen ajateltuna Terrorin talossakin olisi voinut olla järkevää vuokrata kuulokkeet. Museon eri huoneissa nimittäin oli suurimmassa osassa kyllä englanninkielinen paperi, jossa huoneen sisältöä tarkemmin selitettiin. Muutamista huoneista englanninkielinen paperi kuitenkin valitettavasti puuttui ja saatavilla oli vain unkarinkielinen. Asioiden kunnolla ymmärtämiseksi teksti/audio olisi kuitenkin ollut välttämätön.

Terrorin talossa museokierros etenee niin, että katutasosta lähdetään etenemään ensiksi ylöspäin ja tapahtumat etenevät kronologisesti. Lopuksi mennään karmivaan kellarikerrokseen. Itse asiassa jo sinne meno on varsin karmiva. Sinne mennään todella hitaasti etenevällä hissillä ja hississä pyörii kidutukseen liittyvä video. Kellarikerroksessa on näytillä erilaisia vankityrmiä, joissa vankeja on pidetty.

Kaikki kaikessa, käynti Terrorin talossa oli onnistunut. Se kertoo varsin konkreettisesti Unkarin kansan kokemasta sorrosta. Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että tarkastelunäkökulma on ehkä hieman puolueellinen. Sama tosin pätee vaikka Suomen kouluissa luettuun historiaan.

Terrorin talossa ei valitettavasti saanut ottaa kuvia ja halusimme kunnioittaa sitä, jonka vuoksi kuvia Terrorin talosta ei ole.