Totesimme aiemmin, että Corcovadon kansallispuisto oli meidän eniten odottamamme vierailukohde Costa Rican matkallamme. Edellisessä kohteessamme olimme snorklaamassa Caño-saaren edustalla, jossa retki oli muuten onnistunut, mutta näkyvyys oli edellisen päivän sateiden vuoksi (ja ilmeisesti aiempinakin päivinä oli satanut rankasti) valitettavan huono.
Meidän retkemme kohti Corcovadon kansallispuistoa oli tarkoitus alkaa Puerto Jimenezin satamasta aikaisin aamulla, joten olimme tulleet kyseiseen pikkukaupunkiin jo edellisenä päivänä. Lisäksi ajatuksenamme oli tehdä viime hetken ostoksia ja kävimmekin ostamassa varmuuden vuoksi pussillisen pähkinöitä ja sadeviitat mukaan. Etukäteen olimme saaneet oppaamme puhelinnumeron ja kyselimme vielä häneltä mitä hän suosittelee. Hänen mukaansa Gatorade-elektrolyyttijauhetta olisi hyvä ostaa mukaan, mutta päätimme jättää tämän väliin.
Venekyyti Corcovadon kansallispuistoon
Hotelliltamme oli noin 10 minuutin kävely satamaan, jossa piti kello 5.15, joten meillä oli todella aikainen herätys. Olimme satamassa hyvissä ajoin ja katselimme nousevaa aurinkoa. Pian meidän jälkeemme oppaamme Arllet saapui paikalle ja näimme hänet ensimmäisen kerran. Hän osoitti meille horisontissa näkyvää tulivuorta ja kertoi, että se on 3 474 metriä korkea Barú-tulivuori, Panaman korkein vuori. Hän kertoi myös, että vaikka olisi pilvetön ilma, Barú on kuitenkin usein pilvien peitossa. Nyt se näkyi hienosti. Tapasimme täällä myös ryhmämme muut jäsenet, espanjalaisen Alfredon sekä espanjalais-saksalaispariskunnan Martan ja Moritzin.
Venematka Corcovadon kansallispuistoon tulisi kestämään vajaat pari tuntia. Meille kerrottiin, että jos eläimiä näkyy, niitä pysähdytään katsomaan, mutta niitä ei erikseen tietenkään etsitä. Meillä kävi matkan aikana varsin hyvä tuuri, sillä näimme lähietäisyydeltä parittelevan liemikilpikonnapariskunnan. Eipä ole sellaista ennen tullut todistettua, vaikka Galapagossaarilla näimme kaksi taistelevaa liemikilpikonnaa. Matkan aikana näimme myös delfiinejä, mutta niistä oli todella vaikeaa saada kuvaa (kuten yleensä).
Saapuminen Corcovadoon
Rantaan päästyämme ensimmäisenä oli reppujen tarkastus. Suurin osa ihmisistä viipyi vain yhden päivän ja saimme huomata, kuinka monilta takavarikoitiin eväät. Päiväretkeläiset eivät nimittäin saa tuoda mukanaan mitään syötävää. Meidänkin eväät meinattiin takavarikoida, mutta oppaamme ennätti selittämään, että olemme kaksi yötä, joten saimme onneksi pitää eväämme.
Meillä oli tarkastuspisteeltä 2 kilometrin kävely Sirenan asemalle, jossa yöpyisimme ja muutenkin viettäisimme vapaa-ajan. Jo kävelyn aikana kuitenkin tarkkailimme ympäristöämme ja näimme hämähäkkiapinoita (Geoffroy’s spider monkey). Oppaamme sanoi, että yleisesti ne ovat Costa Ricassa melko harvinaisia, mutta jostain syystä Corcovadon kansallispuistossa niitä näkee kaikista apinoista eniten.
Ensimmäinen viidakkokävely
Sirenan asemalle päästyämme jätimme kantamuksemme, ja aloimme heti valmistautumaan ensimmäiselle viidakkokävelylle. Ennen kävelylle lähtemistä ehdimme nähdä harvinaisen kuningaskondorin (king vulture). Vähän myöhemmin yläpuolellamme lensi myös kaksi puna-araa (scarlet macaw), jotka olivat ilman muuta meitä eniten kiinnostavat linnut Corcovadon kansallispuistossa. Valitettavasti emme saaneet niistä kunnollista kuvaa.
Corcovadon kansallispuistossa oli viime päivinä satanut melko paljon, jonka johdosta polku oli välillä jossain määrin mutainen. Näimme paljon mielenkiintoista, ja oppaamme kertoi mielenkiintoisia asioita liittyen Corcovadon kansallispuiston historiaan. Huikein havaintomme oli kuitenkin ilman muuta tapiiri, joka on Etelä- ja Keski-Amerikan suurin (maa)nisäkäs. Koska tapiirit liikkuvat öisin, oli tämä yksilö nukkumassa. Olimme nähneet aiemmin tapiireja (2 kertaa) ainoastaan Brasilian Pantanalissa.
Toinen viidakkokävely
Viidakkokävelyn jälkeen palasimme Sirenan asemalle syömään lounaan ja pitämään pienen tauon. Tämän jälkeen lähdimme seuraavalle viidakkokävelylle. Tämän viidakkokävelyn aikana näimme toisen tapiirimme, tällä kertaa hereillä olevan, joka oli ylittämässä jokea. Upea kokemus, saimme katsella pitkän aikaa lähietäisyydeltä tapiiria, jotka yleensä ovat hyvin varovaisia. Tapiirihavaintomme jälkeen ilta alkoi vähitellen pimentyä, joten lähdimme takaisin kohti Sirenan asemaa.
Unelma toteutuu
Matkalla takaisin asemalla tapahtui koko Corcovadon kansallispuistossa viettämämme ajan kohokohta, ja itse asiassa koko Costa Ricassa viettämämme ajan kohokohta. Näimme nimittäin eläimen, mitä kaikkein eniten halusimme nähdä, mutta emme todellisuudessa oikein osanneet edes haaveilla siitä. 20 metrin päässä meistä metsikössä makoili puuma! Se katseli meitä rauhallisesti ja oli aivan paikoillaan. Tuo hetki oli uskomaton ja jäi parhaiten mieleen koko matkalla.
Kävelimme hiekkarannan kautta takaisin asemalle. Kävellessämme kysyimme oppaaltamme, joka on Corcovadon kansallispuistossa kuutena päivänä viikossa, että kuinka usein hän törmää puumaan. Tämä oli kuulemma hänelle toinen kerta viimeisen vuoden aikana. Olimme siis varsin onnekkaita.
Vielä rannalla ollessamme näimme vielä koatin, joka oli löytänyt liemikilpikonnan hautaamat munat, ja söi niitä ahnaasti.
Marikan kanssa mietimme myöhemmin illalla, että vaikka emme näkisi enää yhtään mitään ja seuraavat päivät sataisi taukoamatta, olisi retki ollut silti ilman muuta kannattava: kaksi tapiiria ja kohokohtana puuma.
Onko sinulla jotain erityisen mieleenpainuvia eläinkohtaamisia?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
30 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Voih, noi koatit on jotenkin niin symppiksiä ulkonäöltään 🙂 Ja upeaa, että näitte puuman! Olette todella onnekkaita 🙂 Muutenkin koko teidän reissunne tuntui olevan onnistumista toisensa perään, mahtavaa!
Koatit ovat suloisia. Oli silti karua katsella, kun tämä yksilö tyhjensi merikilpikonnan pesän. Koatin lähdettyä hiekalle jäi lukuisia tyhjiä kilpikonnanmunia, ja näimmepä yhden lähes kuoriutuneen, mutta menehtyneen sikiön. Tällaista luonto kuitenkin on, harvasta kilpikonnanmunasta kehittyy täysikasvuinen yksilö.
Teillä kyllä kävi tuuri, kun näitte kaksi tapiiria ja sen puuman. Mun ikimuistoinen ”eläinkohtaaminen” on kyllä enemmänkin ääni, jonka kuulin. Seilattiin nimittäin Etelämantereen risteilyllä jossain päin yöaikaan ja oli kirkas tähtitaivas sekä täysikuu. Ihailtiin kuutamossa hohtavia lumihuippuja, kun kuultiin ihka oikeaa valaan laulua. Se oli todella ikimuistoista,
Vau, upea muisto. Me olemme jokusen kerran päässeet kuuntelemaan veden alle asetetun mikin avulla valaiden laulua, mutta muutoin emme ole sitä kuulleet. Tähtitaivas oikein kruunaa tuon kokemuksesi.
Ohhoh, tapiiri! Meikäläisellä olisi varmaan mennyt se vielä tuon puumankin yli.
Ette ole tainneet kirjoittaa tuosta Pantanalista? Jostain kierosta syystä kiehtoo, kun tuli hiljattain joku dokkari telkkarista ja kevyesti jopa yritin sinne Paraguayn puolelta, mutta autovalinta ei tukenut sinne pääsyä.
Tapiiri on myös mainio havainto. Olimme puumassa enemmän innoissaan osin myös siksi, että olimme nähneet tapiireja aiemminkin. Vaikkakin, jos näin ei olisi ollut, olisi puuma silti ainakin minun kohdallani vienyt voiton.
Emme ole kirjoittaneet Pantanalista. Kuvia sieltä on runsaasti ja Mikko on jo tekstejä kirjoitellutkin, joten pääset myöhemmin vielä lukemaan blogista meidän Pantanalin reissustammekin. Jos muistat, minkä Pantanal-aiheisen dokumentin näit, vinkkaa ihmeessä. On kiva katsella luontodokumentteja etenkin paikoista, joissa olemme itsekin käyneet tai olemme suunnitelleet menevämme. Pantanal on yksi hienoimmista paikoista, joissa olemme olleet.
Tai noh, dokkari ja dokkari. Tuollainen Simon Reeven vierailu Pantanalin upeissa maisemissa:
https://areena.yle.fi/1-50761500
Pantanal se varmasti olisi kohde Brasiliassa, jos sinne joskus kunnolla tulisi lähdettyä. Jään siis odottelemaan 🙂
Kiitos Anssi, taidetaan aloittaa katsomaan ko. sarjaa jo tänään.
Aikas hieno päivä. Mutta mikä syy on eväiden takavarikointiin?
Uskon, että pääasiallinen syy eväiden takavarikointiin on luonnon suojaaminen roskaamiselta. Kertakäyttöiset juomapullot ovat myös kiellettyjä Corcovadossa kuten myös monessa muussakin Costa Rican luontokohteessa.
Tuo tapiiri on ulkonäöltään tutun näköinen eläin, mutta en olis ikipäivänä osannut nimetä sitä. Nyt tiedän senkin! Ja voi vitsit, uskon että tapiirin ja puuman näkeminen on ollut aikamoista elämystä! Teillä on ollut todella upea ja eläinrikas Costa Rican reissu! 🙂
Meillä oli ihan mahtava matka Costa Ricaan. Molemmat taisivat odottaa eniten Corcovadoa ja se jopa ylitti odotuksemme. Eläimiä näkyi todella runsaasti. En olisi ikinä uskonut, että onnistuisimme näkemään puuman.
Vau mitä eläinkohtaamisia! Ihan mieletön tuo puuma kyllä ja tosiaan ihan lungisti ottaa hän <3 Tapiiri on myös tosi mielenkiintoinen ja hienoa, että onnistuitte näkemään niitäkin.
Sinivalas on meidän listalla varmaan yksi upeimmista bongauksista ja ylipäätään valaat sekä pingviinit.
Vau, sinivalas on hieno bongaus. Missä olette sellaisen nähneet? Pingviinit ovat mahtavia. Itse haluaisin vielä nähdä töyhtöpingviinejä, ne ovat veikeän näköisiä.
Teillä oli kyllä upea Costa Rican reissu useine eläinkohtaamisineen. Minulle on parhaiten jäänyt mieleen kymmenien ja kymmenien kilpikonnien kuoriutuminen Barbadoksella oman aurinkolavitsani vieressä jalkojeni alta.
Vau Eila, ihan mieletön kokemus! Mikä ikimuistoinen hetki. Ainoa kerta, kun olemme nähneet kilpikonnan munia on tämä koatin rosvous.
Onpa teillä ollut upea ja onnekas retki! Hienon näköisiä nuo tapiirit, ja puuma tietysti myös. En onnistunut Patagoniassa näkemään puumaa, mutta Argentiinan puolella Iguazun putouksilla ei voinut välttyä koatilta. Niitä vilisti joka puolella ja ihmisten piti syödä eväät suljetuissa kehikkoaitauksissa, ettei ruoka mennyt parempiin suihin. Söpöjä ovat, mutta jäi mieleen että ovat myös erittäin ovelia ruokavarkaita 😀
Joo, Iguassun putouksilla ei voinut välttyä näkemästä koateja. Me näimme siellä, kun yksi koati nappasi turistin repusta eväspussin, ja levitti sisällön maahan. Taitavat olla aikamoisia ruokavarkaita.
Wau mitä ihania eläimiä! 🙂 Eläinkohtaamiset ovat parhaita reissumuistoja. Itsellä omat parhaat kohtaamiset ovat olleet valassafari San Franciscossa, kun iso ryhävalas kulki aivan veneemme kyljessä sekä Norjassa nähdyt miekkavalaat, joita olen rakastanut pienestä lapsesta asti. <3 Costa Rica on yksi suurimmista haavekohteistani, upeaa luontoa siellä!
Eläinkohtaamiset ovat meilläkin parhaita matkamuistoja. Oi, Norjan miekkavalaat olivat upeita, oli huikea kokemus nähdä niiden uivan ja hyppivän vedessä. Viihtyisit Tiina Johanna Costa Ricassa aivan varmasti, siellä on upeita ja toisistaan erilaisia luontokohteita.
Siis wauuu!! Niin upea kokemus nähdä tuo puuma livenä! Kuvistakin välittyy hieno tunnelma. En yhtään ihmettele, että se oli reissun kohokohta. Myös tapiirien näkeminen olisi itsestäkin todella ikimuistoista. Tuntuu, että tuo Corcovado on muutenkin oivallinen paikka mitä moninaisemman eläimistön bongailuun. Yllättävää muuten, että hämähäkkiapinat eivät ole kovin yleisiä Costa Ricassa. Olen itse nähnyt niitä runsaasti Guatemalassa. Myös koatit on suloisia 🙂
En olisi ikinä uskonut, että pystytään näkemään puuma. Tämä oli ihan mieletön kokemus. Ja oli hienoa nähdä tuo uiva tapiiri. Me olimme vastakkaisella rannalla katselemassa eri suunnalla olevia lintuja, kun Mikko huomasi vastarannalla liikkuvan tapiirin. Saimme seurata pienen ryhmämme kanssa sitä ihan rauhassa, miten se kulki lähemmäs ja lopulta alkoi uida joen poikki meidän puolellemme. Upea hetki tämäkin. Corcovado oli upea paikka.
Tapiirit ja tuo puuma kuulostavat siltä, että retkestänne tuli vielä täydellisempi kaiken muun näkemänne luonnon lisäksi. Tuo eväiden kieltäminen taas tuntui jotenkin sellaiselta, että ainakin itsellä olisi ollut hankalaa, jos ei repussa olisi ollut mitään syötävää. Mutta kai tuollaiset ovat vähän myös eri ihmisten näkökulmista erilaisia asioita. Jälleen kerran oli kiinnostavaa osallistua näin retkeenne. Aila
Etenkin tuon puuman näkeminen oli kyllä huikeaa. Päiväretkeläisiltä eväät tosiaan otettiin pois, mutta Sirenassa aamupala, lounas ja päivällinen olivat todella runsaita. Myymälässä oli myynnissä ainakin jäätelöä ja jotain paikallista sipsejä, mutta meidän ei ehtinyt tulla missään vaiheessa nälkä.
Huikeita paikkoja ja harvinaisia eläimiä. Puumaa elättelin nähdä Floridassa, mutta varoituskylttiä liikkuvampaa ei näkynyt 😀 Costa Rica on kyllä eläinbongareiden unelmakohde! Hieno reissu teillä sinne on ollut!
Mekin olemme elätelleet toiveita puuman näkemisestä esimerkiksi Torres del Painessa kulkiessamme, mutta erittäin harvinaistahan se on. Ihan uskomatonta, että näimme sellaisen Corcovadossa. Costa Rica on mahtava kohde luontomatkailuun. Olemme muutenkin viihtyneet todella hyvin Latinalaisessa Amerikassa.
Siis wau mikä retki! Mahtavaa että onnistuitte bongaamaan noin paljon harvoin nähtyjä eläimiä. Puuman kohtaaminen oli varmasti mieleenpainuva hetki ja ehkä ainutkertainen elämässä.
Jäi muuten mietityttämään miksi niitä eväitä ei saanut viedä päiväretkeläiset maihin ollenkaan. Roskaaminen ehkä yksi syy?
Puuman näkeminen oli mahtavaa, emme varmaan tule enää sellaista näkemään. Luulen, että roskaamisen estäminen on pääsyy kieltää eväiden tuonti. Corcovadossa, kuten myös monessa muussakin Costa Rican luontokohteessa, myös kertakäyttöiset juomapullot ovat kiellettyjä.
Nämä kaikki teidän Costa Rica -jutut ovat mielenkiintoista luettavaa! Latinalainen Amerikka ei kuulu omiin lähitulevaisuuden suunnitelmiin, mutta on hauska kuulla kokemuksia sieltä. Costa Rican luonnosta olen lukenut monesta lähteestä aiemminkin, mutta teidän eläikohtaamisten ja muiden kokemusten perusteella siitä saa entistä konkreettisemman käsityksen. Omista eläinkohtaamisista tulevat ensimmäisenä mieleen apinat, jotka ovat aina varastamassa minulta jotakin. Thaimaassa veivät aikoinaan (onneksi tyhjän) filmirullan ja Gibraltarilla (ravintolan sisätiloissa) herkullisen nakkipiilon. Tapiirit vaikuttavat paljon leppoisammilta kavereilta 😀
Me olemme tykänneet ihan valtavan paljon Latinalaisesta Amerikasta. Ollaan katseltu tällä viikolla sinne sijoittuvia luontodokumentteja ja ollaan puhuttu, miten paljon ollaan tykätty matkustaa siellä. Varmasti tullaan palaamaan vielä kiertämään uusia paikkoja niin Etelä- kuin Väli-Amerikassakin.
Voi kurjuus Mika noita sinun apinakokemuksiasi! Onneksi varastettu filmirulla oli tyhjä. Minä hieman arastelen apinoita, jos ne ovat lähellä. Taisi olla Serengetissä, kun yksi rohkea ja röyhkeä apina vei suuren eväsleivän kädestäni, en ehtinyt edes huomata apinan lähestyvän tavaviistosta.