Melbourne oli hieno kaupunki. Ja Great Ocean Roadilla oli upeita maisemia. Olimme kuitenkin päättäneet viettää uuden vuoden Sydneyssä, joten meidän oli lähdettävä Melbournesta eteenpäin. Australian pääkaupunki Canberra sijaitsee Melbournen ja Sydneyn välissä, kolmisen tunnin ajomatkan päässä Sydneystä. Melbournesta Canberraan on puolestaan noin seitsemän tunnin ajomatka. Canberraa tunnutaan useasti sanottavan erittäin tylsäksi (pää)kaupungiksi, mutta halusimme kuitenkin pysähtyä siellä yhdeksi yöksi ja katsastaa millaisena Australian pääkaupunki meille näyttäytyisi. Lisäksi sillä tavalla yhdelle päivälle tuleva ajomatka vähenee hieman.

Canberra oli tosiaan maineensa veroinen, siis varsin tylsä. Siellä on maan tärkeimmät hallintorakennukset, sekä lisäksi varsin kaunis tekojärvi ja kuuluisa yliopisto. Mutta useammaksi päiväksi siellä ei mielestämme riittäisi nähtävää ja tehtävää, ei ainakaan meille. Mutta oli kuitenkin kiva nähdä myös Australian pääkaupunki.

Suunnitelmamme lähteä kohti Canberraa 30.12 aikaisin aamulla osoittautui siis varsin hyväksi. Meillä oli yksi iltapäivä aikaa Canberrassa ja lähdimme seuraavana päivänä eli uudenvuoden aattona aikaisin aamulla kohti Sydneytä, jonka johdosta olimme perillä jo reilusti ennen puolta päivää. Tämä olikin hyvä, sillä meillä oli hyvin aikaa jättää tavarat hotellille ja tutustua majapaikkamme ympäristöön kävellen. Halusimme kuitenkin lähteä keskustaan uuden vuoden viettoon aikaisin.

Meillä oli auto vuokrattuna koko 4,5 viikon Australian matkamme ajan. Uusi vuosi oli ainoa kerta, kun mietimme auton jättämistä majapaikkaan ja käyttävämme taksia tai julkista liikennettä. Arvelutti hieman, että onko järkevää parkkipaikkaa mahdollista löytää, mahdolliset ruuhkat sekä se, että muutaman viime yön yöunet olivat jääneet hyvin lyhyiksi, joten takaisin ajaessa pelkäsimme olevamme turhan väsyneitä. Tästä huolimatta päätimme käyttää vuokraamaamme autoa.

Vaikka olimme keskustassa todella aikaisin, noin kolmelta iltapäivällä, osoittautui pelkomme parkkipaikan löytymisestä (osittain) aiheelliseksi. Ihan helppoa sen löytäminen ei nimittäin ollut, mutta onnistuimme kuitenkin löytämään parkkipaikan muutaman kilometrin kävelymatkan päästä oopperatalosta ja paikasta, jossa ilotulitus järjestetään.

Kiertelimme lyhyen hetken kaupungilla, jonka jälkeen menimme viiden aikaan kysymään infohenkilöltä, että minne meidän kannattaisi mennä katselemaan ilotulitusta. Hän suositteli meille The Rocksin Dawes Point aluetta, jonne mahtuu 38 000 henkilöä. Emme olleet ymmärtäneet, että vaihtoehtoisia alueita olisi ollut lukemattomia, osa ilmaisia, osa maksullisia. Osa alueista oli siinä vaiheessa jo täynnä, mutta The Rocks Harbour-sillan lähellä oli tilaa, kuten infohenkilö oli meille kertonut. Yllättävän paljon ihmisiä siellä kuitenkin oli jo iltapäivällä.

Huomasimme, että osa ihmisistä oli tullut jo hyvinkin aikaisin. Isolla osalla oli picknick-huovat ja moni oli asennoitunut olemaan paikallaan koko illan. Ymmärsimme, että meidänkin pitäisi seisoskella tai istuskella samalla paikalla koko ilta tai muuten menetämme paikkamme ja joutuisimme siirtymään paljon kauemman. Tämä tuli meille hieman yllätyksenä ja teki illasta varsin pitkäveteisen, sillä meillä ei ilotulitusta odotellessamme ollut mitään tekemistä eikä yhdessä voinut lähteä kävelemäänkään, vaan toisen piti aina jäädä ”pitämään paikkaa”.

Olimme jo aiemmin lukeneet, että illan aikana on kaksi ilotulitusta. Ensimmäinen kello 21 ja jälkimmäinen silloin, kun vuosi vaihtuu. Tämä tietysti teki odottamisesta hieman mukavampaa, kun tiesi, että ensimmäinen ilotulitus tulee 3,5 tunnin odottelun jälkeen, eikä sitä tarvitsisi odottaa lähes 7 tuntia. Välillä merialueella näkyi värikkäitä laivoja tai muuta pientä ohjelmaa, mutta pääasiassa aika kului vain odotellessa.

Mutta odottelu palkittiin ensimmäisen kerran tosiaan kello 21. Ilotulitteita ammuttiin sekä oopperatalon luota että Harbour-sillalta, eli kummaltakin Sydneyn ikonisimmalta maamerkiltä. Ilotukitus oli upea. Mutta oli ohi melko nopeasti, kuten ilotulitukset aina. Taas kolme pitkää tuntia odottelua, jonka jälkeen oli vuorossa illan ”pääilotulitus”. Tämä oli vielä massiivisempi ja todella upea.

Ilotulituksen jälkeen lähdimme paikalta aika nopeasti kohti autoamme. Ajattelimme, että yrittäisimme päästä pois ennen kuin kaikki muut yrittävät samaa. Aluksi se onnistui, mutta aika pian törmäsimme ruuhkaan. Ennen keskustaan siirtymistä olimme olleet tosiaan huolissamme väsymyksestä ja nyt se vähän kostautui. Koskaan en ole ajanut autoa yhtä väsyneenä, hereillä pysyminen oli todella hankalaa. Onneksi Marika ajoi rohkeasti loppumatkan majapaikkaamme ja pääsimme perille.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa