Manuel Antonion kansallispuistosta matkamme jatkui kohti Marino Ballenan kansallispuistoa. Marino Ballenan kansallispuisto on erityisen kuuluisa ryhävalaista. Paras aika näiden katselemiseen on heinäkuusta lokakuuhun, kun valaat tulevat paikalle lisääntymään. Hauska yksityiskohta alueella on, että alueen hiekkarannan päässä on kivinen ja hiekkainen muodostuma, joka muistuttaa valaan pyrstöä.
Koska emme olleet paikalla parhaaseen valaankatseluaikaan, meitä kiinnosti erityisesti Caño-saari, ja snorklaaminen sen edustalla. Paikan sanotaan olevan maan yksi parhaista paikoista snorklaamiseen. Alueen koralliriutta on Keski-Amerikan Tyynenmeren puoleisen rannikon suurin. Lisäksi muut matkamme snorlauspaikat sijaisisivat Karibianpuoleisella rannikolla.
Alkuvalmisteluja
Olimme varanneet retkemme jo hyvissä ajoin, ja saimme etukäteen firmalta hyvät ohjeet, joissa käytiin seikkaperäisesti päivän kulku. Olimme edellisenä iltana saapuneet Uvita-nimiseen kylään. Aamulla piti olla aikaisin toimistolla, jo puoli seitsemältä. Ainoa mitä ei oltu kerrottu oli, että kuulemma jalassamme olleet lenkkarit eivät olisi paras mahdollinen varustus, sillä ne tulevat kastumaan. Mietimme, että ottaisimme ne pois, joten tästä ei sen vuoksi varmastikaan tulisi mitään ongelmaa.
Aamulla paikalle saavuttuamme tarjolla oli kahvia, mehua ja pientä purtavaa. Halusimme Marikan kanssa kunnon aamiaisen ennen retkeä, ja onneksi naapurissa oleva ravintola oli auki ja tarjolla oli costa ricalainen aamiainen (riisiä ja papuja, kananmunaa ja paistettua banaania). Näitä mutustelimme tarjolla olleen kahvin ja mehun kanssa.
Rantaan kävellessämme näimme puussa pari mölyapinaa (mantled howler monkey). Harmi, ettei ollut kunnon kameraa mukana ja vedenalaiskameratkin olivat repussa. Ennen venematkaamme kaikkien kengät kerättiin jostain syystä samaan pussiin, jota vähän ihmettelimme. Venematka Caño-saarelle kesti noin tunnin. Sää oli aurinkoinen, mutta horisontissa näkyi myös tummia pilviä. Mietimme, että mitenköhän käy, saammeko snorklata auringonpaisteessa, vai tuleeko vettä niskaan.
Snorklaus Caño-saarella
Sään suhteen kävi hyvin, vettä ei satanut. Sen sijaan ensimmäinen snorklauspaikkamme oli pettymys. Näkyvyys oli todella heikko ja muutenkin veden syvyys oli vähän turhan syvä. Kovin montaa kuvaa ei veden alta tullut otettua. Näimme tosin kilpikonnan, mutta se oli turhan kaukana. Veden sameuteen vaikutti todennäköisesti edellisen päivän sade, joka haittasi päiväämme Manuel Antonion kansallispuistossa.
Snorklatessa sukellusliivit olivat pakolliset, mutta niitä ei tarvinnut pukea päälleen vaan sai vetää perässään veden pinnalla.
Marino Ballenan kansallispuiston Caño-saarella
Ensimmäisen snorklauskerran jälkeen kävimme Caño-saaren uimarannalla pitämässä taukoa. Tässä vaiheessa meille viimeistään selvisi, miksi kenkien kastumisesta oltiin varoitettu. Pussi, missä kengät olivat, uitettiin kauttaaltaan vedessä, joten kenkämme olivat täysin märät.
Saarella olevalle rakennukselle oli kuulemma pääsy vain oppailla. Sen sijaan vierailijoiden oli mahdollisuus kiivetä näköalapaikalle. Marika sinne paljain jaloin kiipesikin, mutta minä jäin vahtimaan tavaroita. Näkymät näköalapaikalta olivat näyttävät. Muutenkin Caño-saari rantoineen oli oikein hieno, ja pysähdys siellä onnistunut.
Saarella olisi ollut myös jo hävinneen Diquis-kulttuurin mystisiä kivipalloja. Nämä sileät ja pyöreät kivipallot ovat halkaisijaltaan muutamasta senttimetristä jopa kahteen metriin. Uskotaan, että kivet asetettiin riviin johtamaan kylän päällikön kotiin. Ensimmäisten kivien arvellaan olevan 600-luvulta, suurin osa 1000-luvun jälkeen, mutta ennen espanjalaisten tuloa. Marikakaan ei nähnyt näitä kiviä, vain niistä kertovan opastaulun.
Caño-saari ja toinen snorklaus
Rannalla pidetyn tauon jälkeen oli toisen snorklauksen vuoro. Meille sanottiin, että yritetään etsiä paikkaa, joka on liian syvä snorklaajille, mutta vesi saattaisi olla kirkkaampaa kuin ensimmäisessä paikassa. Hieman kirkkaampaa vesi tosiaan oli, mutta kovin paljoa parempi kokemus ei tämäkään ollut. Kuvia tuli myöskin otettua vain kourallinen. Täälläkin näimme kilpikonnan, mutta jälleen liian kaukaa. Vaikka edellisen päivän sade tosiaan haittasi näkyvyyttä, meille jäi sellainen olo, että kuuluisa Caño-saari sopii paremmin sukeltajille.
Jälkimmäisen snorklauskerran jälkeen oli ruokailu, ja saimme syötäväksi burritoja, joiden kanssa oli muutamaa eri salsaa. Nämä maistuivat erinomaisesti pitkän snorklauspäivän päätteeksi. Jälkiruoaksi oli varsin maukasta banaanileipää. Syömisen jälkeen lähdettiin paluumatkalle.
Jälkitunnelmia
Kaikesta huolimatta firman toiminta oli kaikin puolin ammattimaista alusta loppuun, ja meille jäi sinällään retkestä kaikesta huolimatta oikein hyvä mieli. Näin siitä huolimatta, että snorklaus ei kovin kaksista ollutkaan. Näin on erityisesti, jos vertaa esimerkiksi Filippiinien upeisiin vesiin, joissa näkyvyys on erinomainen ja pohja täynnä värikkäitä koralleja.
Oletko sinä käynyt snorklaamassa Keski-Amerikassa Tyynenmeren puolella? Oliko kokemuksesi parempi kuin meillä?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
31 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Tuo teidän retkenne kuulosti kuitenkin ihan kivalta, vaikka ei ihan parhaasta päästä nuo snorklauspaikat tuolla kertaa olleetkaan. Itse en ole käynyt tuolla suunnilla snorklaamassa. Omat parhaat snorklauskokemukseni ovat ehdottomasti Aasiasta.
Vaikka snorklaus oli pettymys, olimme tyytyväisiä, että otimme tämän retken. Meilläkin parhaat snorklauskokemukset ovat Aasiasta. Olimme jo etukäteen arvelleet, että Costa Rican vedenalaismaailma ei ole yhtä upea, mutta halusimme käydä katsomassa.
Voi juku, teillä on (taas!) ollut huikea retki! Snorklailu on kyllä ihan parasta 🙂
Haluaisin ihan älyttömästi päästä kuvaamaan valaita! On oltu monessa potentiaalisessa kohteessa, mutta en kuitenkaan ole koskaan päässyt bongailemaan – saati kuvaamaan – niitä :/
Me ollaan joskus mietitty, että kirjoitettaisiin oma juttu valasbongauksesta, sitä kun on tullut tehtyä ympäri maailmaa. Tähän mennessä olemme nähneet etelänmustavalaita, harmaavalaita, kaskelotteja, miekkavalaita, ryhävalaita, sinivalaita.J ossain vaiheessa tehdään matkat katsomaan lahtivalaita ja maitovalaita. Myös sarvivalaita olisi hieno nähdä, mutta niiden katselumatka voi jäädä toteuttamatta.
Costa Ricaa olen monesti miettinyt matkakohteeksi, ehkäpä vielä joskus. Ja siellä olisi myös upea päästä snorklaamaan. Varmasti teille jäi ihanat muistot tostakin retkipäivästä, vaikka kaloja ei sitten mahdottomasti näkynytkään. Minulla on kyllä parhaat snorklausmuistot ehdottomasti Fidžiltä, mutta nyt rupesi myös kiinnostamaan myös Filippiinit, josta mainitsit.
Joo, oltiin Heidi tyytyväisiä, että tälle snorklausretkelle kuitenkin lähdettiin. Oltiin ennakoitu, että Costa Ricassa korallit ja vedenalaiselämä jää vaisummaksi kuin esimerkiksi Filippiineillä. Oli kuitenkin kiva käydä katsomassa ja myös Caño-saarella oli kiva pistäytyä. Snorklauskohteista meillä on parhaat kokemukset Filippiineiltä ja Indonesiasta. Costa Rica on upea luontokohde etenkin maanpäälliseltä osaltaan, monipuolinen ja lajikirjo on runsas.
Snorklaamassa emme ole käyneet pitkään aikaan, aikoinaan Malediiveilla ja sen jälkeen joskus mm. BVI:llä (British Virgin Islands). Tuosta jalkineista eri yhteydessä tuli vaan mieleen Balilla retki Nusa Penidan saarelle – emme olleet etukäteen selvittäneet, että sinne meneviin veneisiin joutuu kahlaamaan, suht syväänkin veteen, joten vaikka kengät sai pois ja käteen, niin housunlahkeet kastuivat, kun eivät ne nousseet tarpeeksi ylös 🙂
Minullakin on joskus puntit kastuneet, kun on joutunut kahlaamaan veneeseen ja juoksutrikoiden lahkeet eivät ole nousseet riittävän ylös. Onneksi lämpimässä ilmastossa ne myös kuivuivat nopeasti.
Oli ihana palata omaan vuosien takaiseen Costa Rican matkaani tätä blogia lukiessani. Itse haaveilen vielä siitä, että näkisin kilpikonnan snorklatessani. Rausku on vasta havaittu – se oli upea elämys.
Rauskuja on aina hieno nähdä. Olisi kiva nähdä kotkarausku läheltä, ne ovat aina kovin arkoja. Toivottavasti pääset Maria vielä snorklaamaan kilpikonnien lähellä.
Kivoja tarinoita, ja arvostan myös rehellisyyttä. Pieni rosoisuus tekee ainakin omasta mielestä aina hyvää. Joka tapauksessa tää nosti Costa Ricaa hiukan ylöspäin mun bucket listillä.
Me viihdyimme todella hyvin Costa Ricassa. Uskon, että palaamme sinne vielä. Meille rehellisyys on tärkeä asia ja haluamme aina kirjoittaa rehellisesti kokemuksistamme.
Onpa jänniä nuo kivipallot! Tuollaisia historiallisia monumentteja on kyllä mielenkiintoista nähdä alkuperäisillä paikoilla, jos vain vielä on jäljellä. Ehkä ne olivat piiloutuneet maastoon, kun jo sen verran vanhoja ovat 🙂
Olisi tosiaan ollut kiva nähdä noita kivipalloja. Näköalapaikalta jatkui polku vielä ylemmäs ja jatkoin parisen sataa metriä polkua vielä eteenpäin kivimuodostelmia etsien. Aika ei riittänyt pidemmälle, joten en tiedä olisiko niitä polun varrella lopulta ollut.
Loppujen lopuksi oon snorklannut varsin vähän, mutta oon sitä mieltä että se vedenalainen maailma vaihtelee todella paljon. Joissakin paikoissa näkee paljon värikkäitä ja erilaisia kaloja ja sitten toisissa, ne on… aika pliisuja. Haluaisin kuitenkin hankkia tuollaisen vedenalaisen kameran just snorklausreissuja varten! 🙂
Näinhän se Elina on, vedenalainen maailma vaihtelee todella paljon. Parhaimmillaan se on värikkäitä ja monenmuotoisia pehmeitä ja kovia koralleja, monenlaisia kaloja, kilpikonnia, rauskuja ja haita. Toisissa paikoissa on pääasiassa hiekkakenttää ja ruohokasveja, mutta niissä voi toisaalta nähdä hienoja meritähtiä. Me olemme olleet tyytyväisiä hakkimaamme vedenalaiskameraan, on ollut kiva taltioida näkemäämme.
Olipa teillä jälleen mielenkiintoinen retki. Tuo kenkien kastuminen olisi varmaan ollut tosi kiva tietää etukäteen, jos kerran sen jälkeen piti paljain jaloin vielä kiipeillä. Ja ymmärrän, että te olisitte kaivanneet vielä hienompia kuvia veden alta, mutta minulle kyllä kelpasivat hyvin nämäkin. Jännän värisiä kaloja. Aila
Olisi ollut kiva tietää etukäteen kenkien kastuminen, niin olisimme voineet tehdä erilaisen jalkinevalinnan. Jäi kyllä mysteeriksi, miksi kenkäpussi uitettiin vedessä, sillä se tehtiin aivan tarkoituksella. Onneksi sain hotellihuoneessa hiustenkuivaajan kanssa kuivattua kengät seuraavaa päivää varten.
Hienoja kalabongauksia kuitenkin! Me olemme snorklanneet Karibialla muutamia kertoja ja erityisesti mieleen on jäänyt merenalainen patsaspuisto Grenadalla. Se oli todella hieno, joskin patsaat olisivat olleet varmasti hienompia sukeltamalla, sillä osa niistä oli syvemmällä.
Te voisitte tykätä vastaavasta museosta Meksikossa Cancúnin lähellä, Museo Subacuático de Arte. Se on ilmeisesti suurin vedenalainen taidemuseo. Me emme ole vastaavissa paikoissa käyneet, mutta ehkä vielä joskus.
Tää oli mielenkiintoinen, täytyy laittaa muistiin. Kiitos vinkistä!
Itselleni snorklaaminen on aivan vieras laji, mutta todella mielenkiintoiselta vaikuttavat nämä teidän retket. Tuo olisi kyllä mukavaa, että pääsisi kuvaamaan vedenalaista maailmaa.
Me olemme tykänneet snorklaamisesta ja sitä kautta avautuu ihan uusi maailmansa. Jos kiinnostaa, kannattaa mennä mukaan opastetulle retkelle.
Pilvisellä säällä vesi ei loista kutsuvan turkoosina ja näyttää harmaana melkein pelottavalta. Oon huomannut snorklatessa, että silloin näkyvyys on paras, kun aurinko paistaa mahdollisimman korkealta veteen. Toisaalta ilta-auringon viistoissa säteissä voi välillä nähdä ihanasti kalaparven veden välkkeen keskellä.
En muuten tiennyt, että mölyapinoita on oikeasti olemassa! Luulin että vain päiväkodeissa! 😀
Sama huomio auringosta ja näkyvyydestä myös meillä. Toki joskus vesi on myös sameaa, kuten nyt Caño-saarella vedessä oli paljon pientä hippua. Tämä vaikuttaa paljon näkyvyyteen.
Mölyapinoita on olemassa ja niiden ääni on nimensä veroinen. Mölyapina taitaa olla jopa äänekkäin maaeläin.
Ei ole tullut tuolla snorklattua, ainoastaan ajeltua rannikkoa pitkin pohjoiseen. Nuo Diquis-pallot haluaisin nähdä alkuperäisessä ympäristössään. Olen nähnyt niitä vain museossa San Joséssa.
Minäkin haluaisin vielä nähdä näitä kivipalloja. Ilmeisesti niitä on tietyllä alueella ihan ihmisten etupihoillakin nähtävänä. Itse onnistuin näkemään vain opaskyltin kuvassa.
Varmasti ollut kiva retki! Ruokakulttuuri näyttää olevan hiukan erilainen. Aamupala riisiä, munaa ja banaania…..
Burritot kyllä kelpaisi!
Tämä paikallinen aamupala tuli varsin tutuksi matkan aikana. Burritot ovat hyviä. Lisäksi Mikko tykkäsi siitä, että ravintoloissa oli usein tarjolla katkarapuja.
Hienoja luontoelämyksiä, vaikka hieman harmautta oli ilmassa. Se tietysti aina hieman näkyy snorklauksen värimaailmassa, mutta ainahan tuo mukavaa puuhaa on koralleja katsellessa. Ja kivoja luontokohteita muutenkin!
Joo, olimme tyytyväisiä, että lähdimme tälle retkelle. Etukäteen meillä oli jo oletus, että korallit eivät sykähdytä. Oli kuitenkin monipuolinen päiväretki ja näin pääsimme kurkistamaan vedenalaismaailmaa myös Costa Ricassa.