Emme ensin ajatelleet tehdä vuoden 2020 matkusteluista mitään yhteenvetoa. Bongasimme kuitenkin Muuttolintu-blogin Annan tekemän hauskan kuvahaasteen. Kuvilla kerromme 10 matkamuistoa vuoden 2020 varrelta.
Matkavuosi ja vuosi ylipäätään oli tietysti hyvin erilainen kuin olimme ajatelleet. Kaikki vuodelle 2020 suunnittelemamme ja osin varaamamme matkat peruuntuivat, mutta onneksi tilalle tuli korvaavia upeiksi osoittautuneita reissuja.
Kuvista näkyy selvästi meidän kiinnostuksemme luontoon. Moni kuvista olisi sopinut useammankin otsikon alle ja monia hyviä matkamuistoja jäi tämän listauksen ulkopuolelle. Epävarmuudesta ja pettymyksistä huolimatta mennyt vuosi sisälsi useita hyviä hetkiä.
1. Vuoden suosikkikuva
Poikkeuksellisesta vuodesta huolimatta hienoja muistoja oli todella paljon, joten vuoden suosikkikuvan valinta oli vaikea. Yksi parhaiten mieleen jäänyt kokemus on ollut ilman muuta Triglavin kansallispuistossa Sloveniassa tekemämme seitsemän järven/lammen patikka. Maisemat 25 km patikan aikana oli uskomattoman kauniita ja vaihtelevia.
Patikka on varsin raskas, sillä korkeuseroja on paljon eikä tasaisia kohtia juuri ole. Itse asiassa mekin olimme miettineet ettemme tekisi koko patikkaa, vaan kääntyisimme sopivassa kohdassa takaisin. Olimme päässeet nukkumaan edellisenä iltana todella myöhään ja yöunet olivat jääneet vähäiseksi.
Upeat maisemat kuitenkin saivat meidät toisiin ajatuksiin. Päätimmekin patikoinnin aikana, että kävelemme koko kierroksen. Maisemat olivat kaiken vaivan arvoisia. Kuljimme vuoristomaisemissa ohi lampien, kuljimme niityille ja metsissä. Maisemat Triglavin kansallispuistossa olivat monin verroin hienompia kuin suosittujen Bled- ja Bohinj-järven ympäristössä.
2. Arjen luksusta
Arjen luksusta oli panostus yhteiseen aikaan. Joulukuussa Marika teki meille joulukalenterin. Hän neuloi villasukan takan reunalle, ja 24 päivänä villasukasta löytyi jokin yllätys. Joulukalenterin myötä muutoin niin synkkä joulukuu oli täynnä yhteistä tekemistä. Teimme esimerkiksi jäälyhtyjä kotipihaamme valaisemaan.
Iloitsimme joulukalenterista valtavasti. Se jääkin meille käytäntöön myös vuodelle 2021, kerran tai kahdesti kuussa kurkattavaksi.
3. Kesäkuva
Rakastamme safareita, ja alkuvuonna 2020 pohdimme, miten voisimme tätä intohimoa soveltaa myös kotimaahamme. Ratkaisuna oli piilokojut! Kävimme piilokojuissa useaan kertaan kuvaamassa Suomen suurpetoja ja Suomen suurimpia kanalintuja. Kesäkuvaksi valikoitui Erä-Eeron kojulta Lieksasta otettu kuva karhusta ylittämässä lampea kapeaa puunrunkoa pitkin.
4. Ihana majapaikka
Viime viikolla kerroimme, että majapaikkoihin ei yleensä kovin paljoa tule panostettua ja mielellämme käytämme säästyneet rahat erilaisiin aktiviteetteihin tai muihin elämyksiin. Koronavuoden aikana matkustaessa oli se hyvä puoli, että majoitusta sai Alpeillakin todella suurilla alennuksilla.
Yleensä me varaamme majoitukset hyvissä ajoin ja Alpeilla sesonkiaikaan se on myös välttämätöntä. Tämä vuosi oli poikkeus, sillä koronan vuoksi vapaata majoitusta oli runsaasti saatavilla. Ja sitä tarjottiin todella suurin alennuksin. Mieleemme jäi erityisesti Val Gardenan majapaikka, jota tarjottiin noin 75 %;n alennuksella. Huoneemme ikkunasta oli upeat näkymät Dolomiittien ikonisiin vuoristomaisemiin.
Toinen mieleen jäänyt yöpyminen on Lofooteilla Norjassa. Idyllinen kylä Å hurmasi meidät ja yöpyminen rørbuerissa eli perinteisessä kalastajamökissä oli täydellinen valinta Norjan lomallemme.
5. Hauska muisto
Hauskoja muistoja kertyi vuoden varrella useita. Ehkä yksi mieleenpainuvimmista muistoista on tilanne oli Wildlife Safaris Finlandin piilokojussa Kuhmossa. Paikka on tunnettu siitä, että siellä taitaa olla Suomen parhaat mahdollisuudet nähdä susia. Susien näkeminen on kuitenkin epävarmaa, mutta karhuja sen sijaan näkee lähes aina.
Upeimmassa tapauksessa karhun ja suden voisi saada jopa samaan kuvaan. Näimme tilanteen, jossa susi heikompana ja pienempänä jopa uhitteli karhulle. Olimme äimistyineitä, kun illan jo hämärryttyä pääsimme todistamaan tilannetta, jossa susi näykkäisee karhua takapuolesta!
6. Herkullinen hetki
Herkullisia hetkiä oli vuoden aikana useita. Kuten aiemmin totesimme, retki Triglavin kansallispuistoon oli ikimuistoinen. Seitsemän järven/lammen (lake) vaelluksen aikana on kolme majataloa, jotka tarjoavat ruokaa. Ohitimme toisen näistä kolmesta majatalosta ja jatkoimme matkaa. Mietimme, että pysähdymme syömään viimeiseen majataloon.
Tulimme 20 minuutin kävelyn jälkeen kuitenkin toisiin aatoksiin ja palasimme tilaamaan ruokaa majatalosta. Tämä oli todella hyvä päätös, sillä olisimme muuten ollut todella uupuneita, jos olisimme joutuneet kävelemään ilman ruokaa useita kilometrejä.
Syömämme ruoka ei varmasti absoluuttisesti mitattuna ole lähelläkään niitä vuoden herkullisimpia, mutta siinä hetkessä se maistui todella hyvältä. Niin ikään se ilman muuta on meidän parhaiten mieleen jäänyt ruokamuisto vuodelta 2020.
7. Se ei-niin-hohdokas muisto
Kovinkaan montaa ikävää matkamuistoja ei vuodessa ollut. Jos sellaisia olisi, ei niistä myöskään tulisi yleensä otettua kuvia. Kuitenkin kaksi ikävämpää hetkeä muistuu viime vuodelta mieleen:
Toinen on se, kun Mikon jalka kipeytyi Lauhanvuoren kansallispuistossa ja patikka oli todella vaikea saattaa loppuun. Valitsimme tähän kuvamuistoksi kuitenkin meidän patikkamme Liechtensteinissa. Patikoimme kuuluisan Fürstensteig-patikkareitin. Reitti näytti kuvissa hienolta ja sitä se olikin. Reittipolku oli kuitenkin paikoitellen todella kapea ja pudotusta oli useampi sata metriä. Varsinkin Marikaa pelotti todella paljon. Kaiken lisäksi saimme niskaamme sadekuuron, joka teki kivistä todella liukkaista. Maisemat olivat upeita, mutta varsin pelottavaa tätä polkua oli kävellä.
8. Rakkaassa seurassa
Italian Dolomiiteilla kävimme Cortinan lähellä olevalla Sorapis-lammella. Reitti lammelle ei ole herkkähermoisille tai kovin korkeanpaikankammoisille, sillä paikoitellen polku on todella kapea. Harhaan astuessa on usean sadan metrin pudotus. Kapeimmissa kohdissa on kuitenkin köysi apuna, josta voi pitää kiinni. Tämä ei myöskään ollut yhtään niin pelottava kuin aiemmin mainittu Fürstensteig-patikka.
Patikan määränpää on upea turkoosin värinen lampi, jota reunustaa terävähuippuiset kalliopaasit. Näkymä on uskomattoman kaunis.
Ja vaikka välillä niin matkoilla kuin arjessakin jompaa kumpaa meistä pelottaisi tai jokin huolestuttaisi, niin toisiamme rohkaisten ja tukien olemme selvinneet haasteista. Yhdessä olemme päässeet nauttimaan näistä upeista retkistä.
9. Suosikkikuva itsestä
Koska meitä on kaksi, valitsemme suosikkimme kummastakin.
Marika rakastaa urheilua luonnossa. Tänä vuonne olemme tehneet lukuisia patikoita, kuten suunnitelmissamme olikin, tosin matkakohteet vaihtuivat. Zermatissa meillä kävi sään osalta tuuri, sillä olimme siellä vain yhden yön. Onneksi onni suosi ja pääsimme patikoimaan auringon paisteessa. Suosikkikuva Marikasta on Matterhornin juurella otettu kuva.
Kuten lukijoillemme lienee selvää, villieläinten näkeminen vapaana luonnollisessa ympäristössään on meille aina sykähdyttävä hetki. Ranskan Chamonix´ssa patikoimme upeissa maisemissa Mont Blancin juurella. Maisemat olivat upeita ja olimme haltioissamme. Päivän kruunasi se, kun yhtäkkiä kesken patikan polulla vastaan tuli villejä vuohieläimiä, gemssejä.
10. Unohtumanton maisema
Seefeld oli ensimmäinen alppikohteemme Itävallassa. Alpit sijaitsevat kahdeksan valtion alueella ja vaikka alppimaisemissa eri valtioiden alueella on yhtäläisyyksiä, on niissä paljon myös eroavaisuuksia. Tirolin Alppien maisema on varsin erilainen verrattuna esimerkiksi dramaattisiin ja terävähuippuisiin Dolomiitteihin. Yhteistä kaikille kuitenkin on se, että maisemat ovat henkeäsalpaavan upeita.
Seefeldissä päätimme tehdä Königstour (The Kings Tour) -nimisen patikan. Olimme viettäneet Alpeilla patikoidessa jo muutamia viikkoja ilman välipäivä, joten vaativaksi luokiteltu patikka hieman mietitytti. Alpeilla patikat sisältävät usein huomattavan paljon korkeuseroja, niin myös Königstour.
Korkeuseroja patikalla ei kuitenkaan ollut poikkeuksellisen paljon, vaan luokitus todennäköisesti johtui muutamasta erittäin haastavasta kohdasta. Kuten yleensä, nytkin jälkikäteen oli helppo todeta, että kannatti lähteä patikoimaan, sillä Königstour tarjosi meille kenties vuoden kauneimman maiseman.
11. Sykähdyttävä hetki
Osallistuimme vuoden aikana myös valassafarille. Valassafarilta ei yksikään kuva päätynyt osaksi kymmenen kohdan kuvahaastetta, mutta koska kokemus oli niin hieno, halusimme nostaa tämän esille vielä ylimääräisenä kohtana.
Pohjois-Norjassa sijaitseva Vesterålen on erinomainen paikka nähdä kaskelotteja, maailman suurimpia hammasvalaita. Syy tähän on alueella sijaitseva lähes 2 000 metriä syvä Bleik Canyon, jossa vähintään 600 metrin syvyydessä elävät kaskelotit viihtyvät.
Kaskelotteja näkee alueella lähinnä kesäisin, sillä talvella kaskelotit vaeltavat pitkälle etelään. Useimmilla Vesterålenin alueen valassafareilla onnistutaan sesonkiaikaan bongaamaan kaskelotteja, mutta ei aina. Me jouduimme etsimään valaita useita tunteja ja mielessä kävi jo ajatus, ettemme kyseisenä päivänä näkisi kaskelotteja, mutta onneksi viimein onnistuimme. Lopulta näimme useamman kaskelotin, jopa samaan aikaan, mikä kuulemma on harvinaista!
Tässä meidän vuotemme 2020 kuvina. Toivottavasti myös sinulla on ollut hyvä vuosi.
Kuvahaaste: Kerro sinun vuotesi 2020 kuvin, edellä mainittuihin otsikoihin sopien. Linkkaa Muuttolintu kuvahaasteen lähteeksi, kopioi nämä ohjeet juttusi loppuun ja jos haluat, linkkaa juttusi Muuttolintu -blogin kommenteihin. Mikäli innostut meidän postauksemme luettuasi tekemään oman kuvakoostesi matkavuodesta 2020, vinkkaa siitä ihmeessä alla kommenteissa!
55 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Ihan huikeita kokemuksia teillä on vuoteen mahtunut! Haluan ehdottomasti seuraavalla Suomen matkalla mennä johonkin piilokojuun kyttäämään karhuja tai susia. Ihan mieletöntä, että pääsitte näkemään molemmat samaan aikaan. Kiva kun osallistuitte 🙂
Totta Anna, meillä oli vastoinkäymisistä huolimatta upea vuosi matkailun saralla. Peruutetut ja huolella suunnitellut reissut jäivät kaihertamaan, mutta upeita kokemuksia nämä korvaavatkin.
Piilokojukokemukset olivat kaikki upeita! Ehdottomasti ota tällainen aktiviteetti seuraavalle Suomi-visiitillesi, suosittelen. Me mennään varmasti tulevinakin vuosina välillä ihailemaan Suomen petoja.
Mielettömän upeita kuvia ja seikkailuja! Nuo piilokojut itselle ihan uusi juttu, täytyykin tutustua tarkemmin. Kiinnostus heräsi myös tuota Italian lampea kohtaan, upea näky! Pääsispä pian Italiaan roadtrippaamaan!
Kiitos Johanna! Viime vuosi oli kyllä upea matkailunkin saralta, vaikka jossain kohtaa näytti aika karulta matkojen peruuntuessa yksi toisensa perään. Onneksi olimme jo ennen koronaa varanneet näitä piilokojuja, joten pääsimme nauttimaan meille tärkeistä luontokokemuksista. Ja pääsimme lopulta myös sinne ulkomaillekin patikoimaan.
Italian Dolomiiteilla on paljon upeita patikkapaikkoja! Siellä riittää nähtävää, saat toteutettua upean roadtripin. Toivottavasti matkustaminen alkaisi pian taas normalisoitua. Ja hei, suosittelen kyllä noita piilokojuja. Jos jokin mietityttää, laita ihmeessä viestiä.
Hienoja hetkiä ja kuvia on matkavuoteenne mahtunut. Nuo Dolomiitin ja Itävallan kuvat ovat mahtavia. Melkoista varmaan on noissa maisemissa samoilu ollut. Nuo karhukuvat ovat ihania.
Kiitos Sari! Alppimaisemat olivat kyllä upeita. Noissa maisemissa tuli otettua askelia ihan huomaamattaan, kun ihaili vuoristomaisemia. Aika paljon kilometrejä tulikin päivässä käveltyä.
Piilokojukokemukset olivat mahtavat, tykkäsin itse todella paljon! Kojut itsessään ovat karuja, mutta olin aivan innoissani, kun pääsin näkemään eläimiä, joita en ollut aiemmin nähnyt. Iso suositus, jos eläinten bongaus kiinnostaa!
Hienoja kuvia
Voi kiitos Laura! Maisematkin olivat upeita, ja kuvia tuli kyllä räpsittyä.
Teilläpä oli kaiken kaikkiaan hieno ja monipuolinen matkailuvuosi upeissa maisemissa. Miten mahtava se olisi ollutkaan toisissa olosuhteissa, kun se jo nyt näytti täydelliseltä.
Voi kiitos Eila kommentistasi. Meillä tosiaan oli upeita matkoja tänäkin vuonna. En silti voi kieltää, etteikö peruutetut reissut harmittaisi. Intian safari siirtyi tälle vuodelle, mutta pahoin pelkään, että se ei toteudu vieläkään. Rakastamme safareja ja olimme odottaneet reissua paljon. Ja minä olin odottanut puuttuvaa palasta valokuvataulukokoelmaan. Saimme kuitenkin aivan uudenlaisia kokemuksia tilalle, joten kyllä täällä tyytyväisiä ollaan.
Dolomiitit <3 Kauhea Alppikaipuu iski. Harmittaa, kun viime vuonna ei nähnyt ollenkaan vuoria. Kuulostaa kivalta tuo Triglavin patikka. Oliko se joku ympärysreitti vai teidän itse suunnittelema?
Onneksi Alpit ovat helppo matkakohde, sitten kun matkailu taas avautuu. On siellä kyllä komeat maisemat ja upeita patikkareittejä, ymmärrän Jenna kaipuusi.
Triglavin seven lakes -patikka on ihan virallinen. Siitä löytyy englannin kielisiä kuvauksia ja me tehdään jossain vaiheessa tarkempi kuvaus reitistä. Voisin hyvinkin lähteä menemään siitä uudestaan! Oli kyllä hienoa, kun pääsi kulkemaan niin monipuolisessa maastossa. Valtaosa kulkee reitistä vain alkuosan, mutta meidän mielestä kokonaisuus oli ehdottomasti kävelyn arvoinen, vaikka se raskas olikin.
Tosi upeissa paikoissa ootte käyneet! Tuo suden ja karhun näkeminen on kyllä yks once in a lifetime elämys!
Suden ja karhun näkeminen oli kyllä upeaa! Tykkäsin kaikista piilokojukokemuksistamme. Uskon, että piilokojuissa tulee käytyä jatkossakin. Suosittelen Elina kokeilemaan, jos Suomen villieläinten näkeminen houkuttaa.
Meillä oli kyllä loppujen lopuksi onnistunut ja monipuolinen matkailuvuosi, vaikka kaikki aiemmin suunnitellut ulkomaanmatkat peruuntuivatkin. Ei voi olla kuin tyytyväinen.
Aivan mahtavia kokemuksia ja upeita luontokuvia! Rakastan itsekin luontoelämyksiä, tosin omat patikkareissut ovat paljon vaatimattomampia. Oih miten dramaattiset näkymät Dolomiiteilla, ja niin turkoosia vettä! 🙂
Voi kiitos Elisa! Luontoretket ovat parhaita. Mekin teemme paljon patikoita ihan Suomessa ja iloitsen kyllä jokaisesta. Mutta kyllä nuo Alppien maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniita.
Kovasti olitte ehtineet viime vuonna. Alpeilla löytyy jos minkälaista reittiä kierretäväksi. Itse pidin loman kesä- heinäkuussa jolloin rajoitukset olivat vielä päällä eikä ulkomaille ollut teknisesti mahdollista lähteä karanteenin vuoksi. Ehkäpä ensi kesänä jos Eurooppa avautuu on mahdollista lähteä tutkimaan uudestaan Alppeja tms
Ihmettelen Jani itsekin, kuinka paljon päästiinkään viime vuonna näkemään ja kokemaan koronasta huolimatta, niin Suomessa kuin maailmalla. Meidän lomat olivat juuri otolliseen aikaan niin, että päästiin matkustamaan karanteenivapaasti. Tälle vuodelle ei olla uskallettu ulkomaan matkasuunnitelmia vielä tehdä. Toivottavasti pääset kesällä kiertämään Eurooppaa.
Olipa teilläkin upea matkailuvuosi koronasta huolimatta. Niinhän se on, että pakko laittaa luovuuden liikkeelle. Todella hienoja kokemuksia ja kuvia olette tuohon laittaneet.
Minä sain juuri valmiiksi oman koosteeni ja rohkenen laittaa sen tänne. Laittakaa mieluusti omat kuvakertomuksenne sen kommenttiosioon muidenkin luettavaksi.
https://appamatkustaa.fi/fantastinen-matkailukesa-suomessa/
Pitäisiköhän meidän lahtelaisten tavata ja jutella vähän matkailusta? 🙂
Kiitos Asko. Meillä oli kyllä upea matkailuvuosi, vaikkakin kaikki alun perin suunnittelemamme matkat peruuntuivat. Maisemat Alpeilla olivat upeita, niitä kyllä kelpasi katsella ja kuvata. Sääkin kun vielä suosi meitä, ei voi kuin olla tyytyväinen tähänkin reissuvuoteen.
Mukava, kun linkkasit oman vuosikoosteesi! Viime vuonna kotimaamaata tuli monen kierrettyä ja mielenkiintoisia paikkoja ja upeaa luontoa löytyy kyllä Suomestakin.
Hei, mahtava idea tuo tapaaminen. Laitetaan siitä vielä sähköpostia toisillemme.
Näin teemme eli tapaamisiin viikonlopulla!
Luontokuvat on kyllä kaikki hätkähdyttävän upeita, sekä Suomen metsien isot pedot että tuo kaskelotti! Täydet pisteet siis näistä 🙂
Voi kiitos Ahti! Villieläinten näkeminen on jotain, johon en kyllä ikinä kyllästy. Suosittelen kokeilemaan piilokojussa yöpymistä, on upea nähdä metsiemme petoja. Afrikassa kun on tullut käytyä useilla safareilla, mutta upeastihan Suomessakin pääsee villieläimiä näkemään.
Alppikateus iski! En ole aiemmin haaveillut alpeista, mutta viime viikkoina ajatus on alkanut houkuttamaan… Sloveniassa patikointi on ollut haavelistalla pitkään, mutta nyt näiden kuvien jälkeen myös Alpit liittyivät vahvasti joukkoon. Voi kun pääsisi joskus yli viikoksi reissuun. Kahden ihmisen lomat on niin vaikea sovittaa yhteen, varsinkin kun mulla ei ole vakityötä, jollon lomapäivätkin on vähän niin ja näin. No, onhan tässä vielä aikaa.
Nuo karhusafarit olivat mulle ihan uusi tuttavuus, vasta viime vuonna kuulin niistä ekaa kertaa eri blogeista. Sellaselle olisi ihan mahtavaa osallistua! Ehkä seuraavalla Suomen visiitillä – tai sitä seuraavalla.
Oih, Alpit olivat upeat! Vaikea valita omaa suosikkipaikkaa, jokaisessa jossa käytiin oli todella kivoja patikkareittejä.
Toivottavasti Laura saatte sovittua lomanne samaan ajankohtaan! On ihan eri tunne lomailla yhdessä, kuin että olisi itse lomalla ja puoliso töissä. Yhtenä kesänä jätin suosiolla lähes koko kesäloman pitämättä ja siirsin sen talveen. Varsinkin, jos toinen tekee etätöitä kotona toisen lomaillessa, on siinä lomafiilis kaukana.
Piilokojut ovat mahtavia, me tykätään niistä paljon. Tosin tykätään ylipäätään villieläinten katselusta ja luontokokemuksista. Suosittelen kokeilemaan, jos vähääkään kiinnostaa. Onhan se huima tunne nähdä karhu, sudesta tai ahmasta puhumattakaan.
Hieno tuo kuva karhusta niin kuin kaikista upeista vuorimaisemista. Ei ole vissiin mikään itsestäänselvyys, että noista piilokojuista saa bongattua kiinnostavia eläimiä? Vai oliko niin, että Koppinen lähelle jätettiin syötiksi ruokaa?
Kiitos Sini! Bongattavasta eläimestä/linnusta riippuen on enemmän tai vähemmän arpapeliä, onnistuuko eläintä/lintua näkemään. Suomen tunnetuimmissa kojuista karhuja näkee lähes aina. Eläimille piilotetaan ruokaa. Tosin ruokaa on tarjolla sen verran vähän, että pääosan ravinnostaan eläimet joutuvat hankkimaan muulla tavoin. Sen sijaan esimerkiksi teerien tai metsojen piilokojuissa ei käytetä ruokintaa, vaan hyödynnetään tiedettyjä soidinalueita ja näiden lintujen katselu sijoittuukin siten soitimelle.
On teillä ollut vilkas matkailuvuosi! Triglav ja Alpit ovat meillekin tuutuja ja palauttivat mieleen muistoja menneiltä vuosilta. Suurpetoja olemme nähneet tähän mennessä vain kuvakirjoissa. Korkeintaan visenttejä Puolan eläintahoissa. Mieli palaa taas matkalle!
Juha
Triglav on kyllä huikea paikka! Ihastuin tuohon seven lakes -patikkaan, todella vaihtelevaa luontoa. Ja mitkä maisemat!
Nämä piilokojukokemukset ovat olleet hienoja. Aiotaan käydä jatkossakin. Ja valokuvauskojujen lisäksi on myös katselukojuja, jotka ovat asteen viihtyisämpiä ja voi esim. olla illan katselemassa karhuja ja mennä yöksi kunnon sänkyyn nukkumaan. Mikäli kiinnostaa, niin iso suositus!
Alppien kuvat sykähdytti erityisesti. Odotan erityisesti matkakoosteitanne. Ensi kesäksi olisi toiveena kaksi vaihtoehtoista reissua, joko Alpit tai Islanti
Viihtyisit Mari Alpeilla loistavasti! Upeita patikkareittejä riittää. Toivottavasti kesän matkasi toteutuu, kumman sitten valitsetkaan. Upeat vaihtoehdot sinulla. Ja ihana kuulla, että odotat koostepostauksiamme!
Upeita kuvia ja maisemia! Minäkin tykkään samoilla luonnossa niin tietysti tykkään silloin myös kaikista luontokuvista. Tähän samaan haasteeseen vastatessa mietin ihan sama kuin te, että harvemmin tulee tuosta vähemmän mairittelevasta tilanteesta napsittua kuvia. Mutta melkoinen polku ollut tuo kyllä… huh. Näyttää hurjalle.
Kiitos Paula! Fürstensteigin patikka oli kyllä aika hurja. Päivälle oli luvattu poutaa, mutta niin vain se sadekuurokin tuli lisäämään jännitystä. Maisemat olivat kyllä upeita, mutta kun on useasti päässyt katselemaan upeita maisemia leveämmillä poluilla… Sinun haastepostauksesi oli mielenkiintoinen, kiitos siitä.
Oi miten mahtavia kuvia ja kokemuksia teillä on tuohon erikoiseen vuoteen mahtunut. Alpit on kyllä paikka johon itsekin haluaisin, saa nähdä jääkö vain haaveeksi kun niin paljon on maailmassa paikkoja. Noista kuvista jotenkin ihanin oli kuitenkin tuo kesäkuva, jossa karhu taiteilee puunrungolla. On se mahtava eläin!
Kiitos Reeta, meillä oli kyllä upea vuosi. Näin jälkikäteen oikein ihmetyttää, että mitä kaikkea pääsimmekään kokemaan.
Sanopa muuta, maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia paikkoja! Sen vuoksi monta mielenkiintoista jää kokematta, ei sitä lomillaan ehdi koko maailmaa koluamaan.
Oli kyllä huikea nähdä karhun kävelevän lammen yli puunrunkoa pitkin! Jo muutoinkin karhun näkeminen on huima kokemus. Oli hienoa nähdä Suomen suurpetoja, tykkäsin piilokojukokemuksistamme.
Hienoja hetkiä vangittuna kuviin, ja tosiaan, varsin oivallinen matkavuosi kaikesta huolimatta! Nuo karhukuvat on upeita, samoin kuin tietysti Keski-Euroopan vaellusmaisemat, niihin ei varmaan kyllästyisi ikinä. Omasta reissusta Sloveniaan on jo turhan pitkään, ja silloinkin vierailu oli niin pikainen (osana pidempää matkaa), että ehdittiin tehdä vain yksi päiväpatikka, eli nälkää todellakin jäi. Maisemat vuoristoteiden varrella ja Soca-joen rannoilla oli ihan autosta katseltunakin huikeita.
Pohdin Anne samaa, voiko noihin Alppimaisemiin ikinä kyllästyä? Tämä vuosikooste oli kyllä mukava katsaus menneeseen vuoteen, paljon tosiaan pääsimme kokemaan.
Voi patikointi Sloveniassa oli niin upeaa, että haluaisin palata sinne vielä uudestaan! Tänään juuri katselin noita valokuvia ja muistelin seven lakes -patikkaa. Se oli ihan mahtava reitti, jos pidempi patikka kiinnostaa.
Vuoret, etenkin veden äärellä toimivat aina!
Karhusafaritkin ovat tänä kesänä tainneet saada aika hyvinkin paikattua ulkomaisten turistien puuttumista kotimaisilla kävijöillä – sen verran monessa blogissakin näitä mesikämmeniä on vilahdellut.
Me melkein otamme ulkoilun ja matkailun erikseen, eli ohitamme haastavat patikoinnit maailmalla ja kävelemme mieluummin lähipoluilla, mutta kieltämättä joskus maisemien takia kannattaa pari askelta kävelläkin.
Totta Pirkko, vuoret veden äärellä on kyllä upea yhdistelmä! Karhusafarit ovat tänä kesänä saaneet suurta huomiota, mutta luulenpa, että piilokojukausi on ollut paikoitellen kovin hiljainen tästä huolimatta. Ainakin teeri- ja metsokojuissa käydessämme saimme kuulla, kuinka lähestulkoon kaikki ulkomaalaisten varaukset olivat peruttu eikä suomalaisia tuolloin ollut kanalintujen piilokojuihin erityisemmin tulossa. Muutoinkin kojuvierailuillamme oli useita piilokojuja tyhjänä. Toivottavasti kuitenkin suomalaisia eläinbongareita on riittänyt niin, että yrittäjät saavat toimintaansa jatkettua.
Minusta se on hienoa, että teette matkoista itsenne näköisiä. Loma ja matkat kuuluukin käyttää itselleen sopivalla tavalla rentoutumiseen. Minä nimenomaan haluan omalle lomalleni urheilua. Olen välillä Mikolle harmitellut, kun juoksulenkit ovat jääneet väliin lomamatkoillamme, mutta toisaalta viime aikoina moni matkamme on suuntautunut paikkoihin, joissa ei oikein voi juoksulenkille lähteä. Ja toisaalta kun kävelemme usein runsaasti, on se saanut tällöin toimia juoksulenkkien korvikkeena.
Vähänkö hienoja kuvia! Eläinkohtaamiset ovat kyllä parasta ja teille niitä on osunut tosi hienosti, karhu ja susikin, vau! Vuoristomaisemiin ja Alppeihin ei myöskään kyllästy koskaan <3
Voi kiitos! Eläinkohtaamiset tosiaan ovat parasta. Me päästiin näkemään monipuolisesti suomalaisia eläimiä viime vuonna, ehdottomasti yksi vuoden mieleenpainuvimpia hetkiä nämä. Ja tosiaan, Alpeilla on kyllä todella hienot patikointimahdollisuudet. Käveltäviä reittejä on paljon, ne on hyvin merkitty ja maisemat ovat mahtavat. Niihin maisemiin ei kyllä taida kyllästyä koskaan.
Ihana postaus ja niin upeita kuvia kaikki! Ootte te kyllä patikoineet vaikka miten hienoissa paikoissa 🙂 Mua olis kyllä kans pelottanut tuolla Liechtensteinissä, vaikka en kärsikään korkeanpaikankammosta. On tuo silti niin riskialtis paikka, ja etenkin jos olitte siellä vielä sadesäällä! Huh, onneksi selvisitte ehjänä perille.
Tuo suden ja karhun kohtaaminen oli muuten tosi hauska tarina, ja sen yhteydessä oleva kuva sopis mihin tahansa luontojulkaisuun. Mahtava hetki!
Voi kiitos Cilla Maria! Me ollaan kyllä päästy patikoimaa upeissa paikoissa. Ja se on myös sellainen, mihin ollaan panostettu. Säätiedotus lupasi täysin pilvetöntä säätä meidän Liechtensteinin päivälle, niin vain pääsi sadekuuro yllättämään. Ja kapean polun ja jyrkkien reunojen lisäksi tuntui aavemaiselta, kun ei nähty yhtään ketään patikan aikana. Huh, itseäni kyllä pelotti.
Oli kyllä aikamoinen hetki, kun se susi puraisi karhua takapuolesta! Ihan uskomatonta. Karhu vain kääntyi katsomaan taakseen ja jatkoi sitten tallusteluaan. Siinä oli kyllä jonkin aikaa epäuskoinen olo, että näinkö minä tuon ihan oikeasti. Ylipäätään suden näkeminen oli todella hieno hetki.
Kiva että olette rohkeasti lähteneet reissuun aina kun mahdollista sekä ihmeen monessa paikassa ja melko kaukanakin olette olleet: ) Tosi hyvä on ihmisen tehdä myös noita koosteita menneistä, ettei vaan pysähtymättä ahnehdi seuraavaan kokemukseen. Hyvin jäsennetty ja kivasti kirjoitettu blogikirjoitus: )
Kiitos Jaana kommentistasi! Meillä oli onnistunut vuosi, vastoinkäymisistään huolimatta. Tämän koosteen tekeminen oli kyllä todella mukavaa, oli kiva muistella kuluneen vuoden matkoja ja katsella valokuvia matkoilta. Me muutoinkin usein Mikon kanssa muistellaan meidän matkoja, mutta harvemmin tulee palattua kuvia katsomaan. Luulen, että vuosikooste tulee tehtyä jatkossakin.
Muutoinkin uskon, että ihmisen on hyvä välillä pysähtyä, eikä vain mennä päivistä toiseen. Pysähtyminen ja asioiden mietiskely tuntuu ajankohtaiselta etenkin näin vuoden vaihtuessa, vaikka kyllähän sitä voi tehdä ajankohdasta riippumatta.
Vau, mitä maisemia! Kiva lukea tällaista vähän erilaista, teillä kun vaellus- ja luontokohteet näyttelivät niin isoa osaa vuoden kuvissa. Tuonne Kuhmoon on pakko itsekin päästä – ihan uskomattomia kuvia, joilla voisi melkein osallistua johonkin luontokuvakilpailuun.
Mahtavaa Sandra kuulla, että tykkäsit! Meillä tosiaan luonto on isossa roolissa matkailussa. Ja todella iso suositus piilokojuille! Tykkäsin niistä ihan hurjasti ja käytiinkin vuoden aikana useammassa. Kirjoitetaan niistä vielä tarkemmin myöhemmin. Olen varma, että meidän tulee jatkossakin käytyä aina välillä piilokojuissa. Ehkä jatkossa malttaa nukkua enemmän, nyt kun on tullut niin kivasti jo nähtyä. Kannattaa siis varautua siihen, että kojussa yö menee valvoessa, kun ei halua missata mitään.
Aivan mielettömän upeille vaellusreiteille olette ehtineet! Tulee kauhea hinku päästä taas patikoimaan.
Mutta olipa hyvä kun mainitsit myös noista korkeanpaikankammoiselle sopimattomista. Tuo Liechtenstein on ollut bucket listalla, mutta kun näin kuvan, tulin toisiin aatoksiin. Siis meneekö se reitti tuossa kuvan uralla?! Saan melkein sydärin jo täällä näytön takana!
Kyllähän sitä monissa paikoissa pakottaa itsensä eteenpäin huikeiden maisemien vuoksi, mutta joskus tulee täysstoppi, eikä jalat suostu jatkamaan matkaa.
Me tehtiin tosiaan upeita patikoita, olen itsekin aivan haltioissani niistä. Ja näitä kuvia katsellessa tekisi itsekin mieli lähteä patikoimaan. Täällä Suomessa on nyt kunnolla lunta, ja on kyllä tämä talvinen maisemakin todella kaunis.
Jep, katsoit Tanja oikein. Tuo kuvassa näkyvä ura on polku, jota pitkin menimme! Kaiteita ei kovinkaan paljon ollut ja tuollaisia kapeita kohtia oli todella paljon. Mietin itsekin muutaman kerran, että kääntyisikö takaisin. Reitti ei todellakaan sovi korkeanpaikan kammoiselle.
Onhan patikointi silti itselleni todella mieluisaa puuhaa. Katselin tänäänkin ihastuksesta huokaillen kuvia Euroopan eri kansallispuistoista.
Kaskelotit Vesterålenilla kuuluvat kyllä mun suuriin unelmiin. Näin sinivalaita Sri Lankassa muutama vuosi sitten, mutta pohjoisen valaita olisi ihana nähdä. Hienolta vuodelta näyttää muutenkin!
Vau Katja, olet päässyt näkemään sinivalaita! Niitä itsekin haluaisin vielä nähdä. Valaiden, niin kuin muidenkin villieläinten näkeminen omassa elinympäristössään on jotain mahtavaa.
Olipas todella upeita kohteita teidän reissuvuodessa! Varsinkin Alpit kiehtovat itseä aina ja muutama tuttukin kohde sieltä löytyi. Kaiken kaikkiaan toivottavasti tämä vuosi tuo teille yhtä hienoja muistoja reissuiltanne!
Kiitos Rami! Viime vuosi oli kyllä hyvin erilainen matkailuvuosi. Normaalisti suunnittelemme matkat hyvissä ajoin etukäteen, nyt tämä ei ollut mahdollista. Upeita reissuja siitä huolimatta.
Toivottavasti tämä vuosi tuo meille kaikille hyviä reissukokemuksia. Kovin epävarmalta toistaiseksi tämä vuosi matkailun osalta vaikuttaa, mutta onneksi helpotusta on jo nähtävissä, kunhan rokotukset saadaan laajasti toteutettua.
Olipa kiva katsella ja lukea näitä 🙂
Slovenia on haaveissa, joten se kuulosti kiehtovalta. Samoin nuo piilokojut karhuineen ja susineen, ihan mahtavia kuvia!
Voi kiitos Arja! Minä ihastuin Sloveniaan todella paljon. Triglavin kansallispuistossa oli niin kaunista, ja meidän vaelluksella oli todella vaihtelevat maisemat. Ihan mielettömän upea patikka, jos pidempi reitti kiinnostaa.
Piilokojukokemukset olivat myös todella mieluisia. Ollaan tällekin vuodelle jo varattu piilokojuja. On se hieno kokemus päästä näkemään villieläimiä, oli se sitten Afrikan safareilla tai Suomessa piilokojusta. Minusta on hienoa, että tällainen mahdollisuus on.