Pantanal oli ollut matkahaaveenamme pitkään, ja etenkin Pantanalin pohjoisosa, joka on tunnettu jaguaareistaan. Tällä kertaa matkamme ei sisältänyt muita kohteita kuin Brasilian Pantanalin, jossa keskittyisimme kokonaan safareihin.
Epäonninen lentomatka
Lentoreittimme kulki Helsinki-Vantaalta Lissabonin kautta ensin Sao Pauloon ja sieltä edelleen Cuiabaan. Ensimmäinen lentomme lähti epäonnistesti yli tunnin myöhässä, eikä voimakkaan vastatuulen vuoksi lennon aikana saatu kurottua viivästystä lainkaan kiinni. Niinpä yli kahden tunnin vaihtoaikamme kutistui varttiin emmekä mitenkään ehtineet jatkolennollemme. Kello lähenteli Lissabonissa puolta yötä ja saimme korvaavan lennon vasta seuraavalle päivälle.
Seuraavana aamuna lentokentän henkilökunta kertoi, että matkatavaramme olivat löytyneet. Niitä ei vain odotuksesta huolimatta näkynyt ja lentokentän henkilökunta toisteli asioiden tapahtuvan lauantaisin hieman hitaammin. Lopulta jouduimme lähtemään jatkolennollemme ilman ruumatavaroitamme.
Sao Pauloon saavuttuamme teimme tavaroiden katoamisilmoituksen. Ongelmallista oli se, että emme viettäisi hetkeäkään Cuiabassa, vaan suuntaisimme lentokentältä suoraan Pantanaliin. Tässä vaiheessa meille oli selvää, että emme tulisi enää saamaan tavaroitamme matkan aikana.
Viimeinen lento oli jo järjestetty meille uudelleen, sen maksussa oli vain epäselvyyksiä. Toisin kuin Lissabonissa, Sao Paulossa meille osoitettiin tietty hotelli, johon meidän oli määrä mennä. Emme olisi itse valinneet kyseistä hotellia, sillä se oli varsin kaukana lentokentältä. Unemme jäivät toisena yönä peräkkäin muutaman tunnin mittaisiksi.
Sunnuntain lento sujui hyvin. Nyt olimme kohteessa yli vuorokauden myöhässä ja ilman matkatavaroita.
Oppaamme oli lentokentällä vastassa ja kaikki alkoi Cuiabaan laskeutumisen jälkeen sujua hyvin. Lähtömme kohti Pantanalia viivästyi tosiaan hieman, koska jouduimme käydä hankkimassa välttämättömiä tavaroita. Sunnuntaina ei monikaan kauppa ollut Cuiabassa auki, mutta yksi tavaratalo onneksi löytyi, josta pystyimme ostamaan lisää sukkia ja alusvaatteita. Myöhemmin matkan aikana saimme tiedon, että matkatavarat toimitettaisiin Cuiabaan päivää ennen meidän paluulentoamme.
Matka Cuiabasta kohti Pantanalia kulkee Poconé-nimisen kunnan kautta. Poconé sijaitsee noin 100 kilometrin päässä Cuiabasta ja sinne pääsee ajamaan hyväkuntoista asfalttitietä, jota pitkin matka taittui noin tunnissa. Kävimme Poconéssa kaupassa, josta ostimme hyttysmyrkkyä ja vettä.
Transpantaneira-tie
Poconén jälkeen alkoikin kuuluisa Transpantaneira-tie. Tie kulkee Poconésta aina Porto Jofreen saakka. Majapaikkaamme Pouso Alegreen matkaa oli noin 30 kilometriä. Tranpantaneira on päällystämätön, joten matkan teko on varsin hidasta. Lisäksi matkan aikana näkyi paljon lintuja, joita pysähyimme katselemaan ja kuvaamaan. Näimme myös lukuisia kaimaaneja, etenkin nuoria yksilöitä.
Kävelysafari — ensimmäinen safarimme Pantanalissa
Pouso Alegreen saavuimme lounasaikaan. Emme olleet syöneet lennon laskeutumisen jälkeen mitään, joten olimme varsin nälkäisiä. Lounaan jälkeen meillä oli hetki aikaa huilata ennen kuin lähdimme kävellen tutkimaan lähiseutua. Kävely oli hieno ja näimme useita erilaisia lintuja muun muassa nanduja, suuria lentokyvyttömiä, hieman strutsin kaltaisia lintuja.
Näimme myös kahdesti suuren teijuliskon, ilmeisesti Salvator merianae – yksilön. Kyseinen lisko kasvaa tyypillisesti 1,2 metrin pituiseksi ja voi sisiliskon tavoin uhattuna pudottaa häntänsä.
Pantanalin safariajot alkavat
Kävelyn jälkeen vuorossa oli ensimmäinen safari Pantanalissa auton kyydissä. Meillä ensimmäisellä safarilla ei tuntunut olevan kovin hyvä tuuri, sillä kaikki nisäkkäät jäivät valitettavasti näkemättä. Lintuja kuitenkin näkyi paljon ja erityisesti useat haikaralajit olivat todella näyttäviä. Myös kaimaaneja näkyi todella paljon.
Yksi varsin iso kaimaaniyksilö näkyi rannalla ja oppaamme Julinho ehdotti, että pysähtyisimme kuvaaman sitä. Se kävi meille hyvin ja menimme parin kymmenen metrin päähän kaimaanista kuvaamaan. Oppaamme kehotti tämän jälkeen kävelemään kohti kaimaania. Hieman epäilytti, mutta teimme kuten hän kehotti. Kun olimme muutaman metrin päässä kaksimetrisestä kaimaanista, perääntyi kaimaani muutaman metrin taaksepäin. Pantanalissa elävät kaimaanit siis pelkäävät ihmistä eivätkä ole vaarallisia ihmisille. Krokotiilien osalta tilanne on täysin erilainen ja ne tappavatkin useita ihmisiä vuosittain.
Pantanal — yösafari
Safarin jälkeen auringon laskeuduttua olimme valmiita menemään nukkumaan ilman päivällistä, koska olimme niin väsyneitä pitkän matkustamisen jälkeen. Päätimme kuitenkin käydä päivällisellä, koska samalla meillä olisi mahdollisuus käydä oppaamme kanssa läpi huomisen suunnitelma. Syödessämme oppaamme kertoi, että oli suunnitellut meille vielä yösafaria kyseiselle illalle, koska emme aiemmalla safarilla olleet nähneet tapiiria. Olimme tuolla hetkellä äärettömän väsyneitä, mutta päätimme nopeasti, että tietysti yösafari kelpaa meille. Emme me näin pitkälle ole lähteneet nukkumaan.
Ja kyllähän yösafarille kannatti lähteä. Hämärtyvässä illassa näimme nenäkarhun eli koatin ja maailman suurimman jyrsijän vesisian eli kapybaran.
Emme myöskään kovin kauaa ehtineet ajamaan ennen kuin tapiiri tuli vastaan. Harmillisesti kuvan ottaminen ei kovin hyvin tilanteesta onnistunut, vaikka aikaa olisi ollut hyvin. Asia ehti harmittamaan vähän, mutta onneksi näimme hetkeä myöhemmin uuden tapiirin, josta saimme myös muutaman paremman kuvan. Tapiiri on varsin kummallisen näköinen eläin ja olemme onnistuneet näkemään sellaisen Pantanalin lisäksi Costa Ricassa. Näimme safarimme aikana myöhemmin myös ravunsyöjäketun.
Loppujen lopuksi olimme todella tyytyväisiä yösafariimme ja koko ensimmäiseen päiväämme pohjoisessa Pantanalissa. Mietimme taas, kuinka pienestä eläinten näkeminen voikaan olla kiinni. Päivän ensimmäisellä ajosafarilla meillä oli selvästi huonompi tuuri, muta yösafarilla meitä onnisti. Vaikka olimme äärettömän väsyneitä, olimme kuitenkin todella tyytyväisiä, että päätimme lähteä uudelleen safarille. Matkamme alku Pantanalissa oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut alun vaikeuksista huolimatta.
Haaveiletko sinä luontomatkasta Pantanaliin?
28 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
On mukava lukea näistä teidän safareista ja katsella kaikkia eläimiä, mutta en voi sanoa koskaan varsinaisesti haaveilleeni mistään safarista. Borneo tammikuussa tulee olemaan ensimmäinen jonkinlainen safari, kai 😉 Lintuja ja liskoja ja tietenkin apinoita olen kyllä nähnyt aika paljon matkoilla.
Missä päin Borneota liikuttekaan? Kinabatangan-joella? Se onkin hieno paikka se. Tavanomaisestihan safarit tehdään autosta käsin, mutta myös Pantanalin kuuluisimmalla paikalla liikutaan Kinabatanganin tapaan veneillä. Ja ei tuo ole mikään jonkinlainen safari, vaan kunnollinen safari!
Juuri noin, ei toiselle puolelle maapalloa mennä nukkumaan! Te olette kyllä melkoisia safari experttejä, oletteko laskeneet safareiden määrää?
Nojoo, safarit ovat kyllä meidän mieleen. 🙂 Vähän riippuu laskentatavasta, mutta on niitä joka tapauksessa ainakin useita kymmeniä.
Huh tuota lentely-kapsäkki-hässäkkää! Mä olisin varmaan nukahtanut sinne yösafarille noilla unilla. Onneksi te jaksoitte sinne lähteä ja oli vielä onnea eläimienkin suhteen, eihän me muuten päästäis niiden kuvia ihailemaan täällä blogissa!
Mä vaan mietin, että olisin varmaan mun linnunlaulu-sovelluksen kanssa ihan pölhönä tuolla äänittämässä kaikkia tirppoja! :,D
No tuo lentely ei tosiaan mennyt ihan putkeen. On varmaan eniten pieleen menneet lentelyt mitä on ollut. Mutta onneksi tosiaan jaksettiin lähteä ja kokemus oli todella kiva – uni myös maittoi sen jälkeen! 🙂
Tuota linnunlaulusovellusta on tullut harkittua, ehkäpä pitäisi itsekin sellainen hommata!
Huhhuh, onpa teillä ollut säätöä noiden lentojen kanssa. Ihmeen hyvin olette jaksaneet vähillä yöunilla ja niukalla ruualla. Hienoa, että jaksoitte lähteä yösafarille, joka oli ilmiselvästi onnistunut.
Minun täytyy myöntää, etten ole oikein kiinnostunut safareista, sillä pelkään tiettyjä eläimiä ja kauheasti hämähäkkejä. Onneksi näiden kuvien myötä pääsen osallistumaan turvallisesti safarille ja löytyihän noista kuvista muutama söpö eläinkin.
Muutamaan kertaan on ollut hankaluutta lentojen kanssa, mutta kyllä tuo on ollut kaikkein hankalin. Ja kyllä, yösafari oli todella mielenkiintoinen.
Safareilla ei oikeastaan kyllä yleensä törmää hämähäkkeihin, ellei niitä kävellessä erityisesti etsi. Muutenkin auton kyydissä sitä on kyllä turvassa eikä vaaraa ole!
Upean näköinen tuo teijulisko. Ihme sähläystä Lissabonissa (varmaankin Tap?) kun eivät pystyneet suoraan siirtämään ruumatavaroita uudelle myöhemmin lähteneelle lennolle. Mulla on pari kertaa käynyt niin että olen myöhästynyt jatkolennolta niin kyllä tavaratkin ovat sillä uudella lennolla tulleet. Nykyään matkustan käsimatkatavaroilla jolloin tuota riskiä matkatavaroiden katoamisesta ei tarvitse niin paljon olla huolissaan varsinkin jos lähden suoraan ns. tien päälle kohteessa.
Pantanaliin en ole suunnittelemassa matkaa, vaikka tv:ssa nähnyt muutamia dokumentteja paikasta. Brasiliaan olen kuitenkin lähdössä heti vuodenvaihteen jälkeen.
Joo, oikein arvasit. Lissabonista Sao Pauloon lensimme Tapilla. Se olisi kyllä hienoa, jos omaisi yhtä kevyen pakkaustyylin kuin sinä ja pystyisi menemään reissut käsimatkatavaroilla. Välillä se on meille ihan mahdotonta, kun halutaan ottaa reissuun omat snorklaustarvikkeet mukaan. Mutta osa pidemmistäkin reissuista voisi olla toteutettavissa käsimatkatavaroilla.
On kiva seurata sinunkin reissujasi latinalaisessa Amerikassa.
Apua, mikä alku teidän matkalle! Aikamoinen säätö. Onneksi itse reissu sitten palkitsi ja kiva, että teille tarjottiin erikseen vielä tuota ylimääräistä yösafaria. Huikeaa varmasti päästä näkemään kaikki nuo eläimet omin silmin.
Heh, nojoo alku ei tosiaan ollut kovin miellyttävä. Onneksi sitten loppumatka sujui sitäkin paremmin. Kyllähän se on ihan mahtavaa noita eläimiä päästä näkemään ja koko tilanne on jännittävä, kun ei voi tietää mitä näkee vai näkeekö mitään.
Pantanal paikkakunnan nimenä ei sanonut ensin mitään. Otin avuksi Googlen kartan, niin Brasiliassa näkyi toistakymmentä Pantanalia :). Löytyi sijaintikin lopulta ja tieto, että kyseessä on maailman suurimpiin kuuluva kosteikkoalue. Oli varmasti hieno kokemus päästä liikkumaan siellä sekä päivällä että yöllä.
Hyvä huomio Eila, Pantanal ei ole kaikille lähtökohtaisesti tuttu. Oli ihan mahtavaa päästä liikkumaan siellä niin päivä- kuin yöretkilläkin. Myöhemmin teimme retkiä myös veneellä.
Oi, upeat ja onnistuneet safarit jälleen kerran, vaikka alku matkatavaroiden kanssa olikin säätöä! Tuo teijulisko näyttää symppikseltä 🙂
Jotenkin tuntui hassulta, että opas erikseen pyysi lähestymään kaimaania? Eikö eläimet pitäisi jättää safareilla(kin) rauhaan? En siis ole koskaan ollut safarilla, joten en tiedä, mutta tuntuu jotenkin jännältä ohjeistukselta.
Teijulisko oli aikamoinen näky. Olin iloinen, että onnistuimme näkemään niitä kaksi kappaletta.
Olet Eveliina kyllä oikeassa, ei eläimiä ole hyvä häiritä safareillakaan. Aika ajoin tätä ikävä kyllä tapahtuu, mekin olemme nähneet erilaista häirintää. Me olemme nähneet useasti kaimaaneja aivan teiden varsilla tai venereittien varrella. Vaikka eläin itse hakeutuisi ihmisten lähelle, ei se tarkoita, että sitä kannattaa lähestyä. Meidän aiheuttamamme häiriö kesti pari minuuttia ja kaimaanilla oli tilaa poistua alueelta halutessaan kauemmaksi. Kyseistä tilannetta lukuunottamatta oppaamme oli erittäin tarkka eläinten suhteen. Hän ei esimerkiksi halunnut lähestyä tarkkailtavaa nisäkästä sen menosuunnasta ja korosti riittävän etäisyyden tärkeyttä.
Huolestuttavana pidän villieläinten houkuttelun ruoalla, mitä näkee aika ajoin tapahtuvan. Myös lintuja saatetaan houkutella lähettyville soittamalla soidinääniä, mikä on myös kyseenalaista. Tämänkaltaisia toimia emme halua olla tukemassa.
En ole haaveillut, mutta ehkä pitäisi 🙂 Hurjasti eläimiä ja hienoja kuvia niistä!
Kurjaa noiden matkatavaroiden osalta, kyllähän se aina vähän laskee tunnelmaa. Meillä viimeksi matkatavarat jäivät runsaaksi vuorokaudeksi matkasta Iguassulle mennessämme, mutta onneksi ero niistä silloin jäi noin lyhyeksi.
Kiitos Pirkko. Pantanal oli ihan mahtava! Eläimiä näkyi valtavasti ja etenkin Pouso Alegressa lintujen kirjo oli suurta.
Meillä on käynyt välillä näin, että olemme saaneet matkatavarat vasta palattuamme takaisin lentokentälle. Se vielä on menetellyt, mutta nyt lentomatkan piteneminen, kaikki se ylimääräinen säätö ja selvittely, lyhyeksi jääneet yöunet ja oman reissumme kutistuminen päivällä harmittavat. Onneksi matka oli muutoin onnistunut ja nämä lähtöongelmat unohtuivat nopeasti.
Ikävää aina matkalla on laukkujen jääminen jonnekin. Mutta on teillä siitä huolimatta ollut todella upeat luontoretket! Mietin tuossa juoksisinko, jos näkisin krokotiilin noin läheltä tai noita liskoja…..huh.
Laukkujen jääminen matkalle ja ylipäätään lentojen myöhästyminen on aina tylsää – ja tämä on varmaan myöhästymisien suhteen ikävin kokemus. Kaimaanit on onneksi varsin seyseitä otuksia 🙂
Kiinnostavia lintuja. Naamioväijy on yksi tyypillinen. Pohjois-Amerikassa kerkisin sanomaan, että syön hattuni, mikäli ensimmäinen näkemäni lintu ei ole elämänpinna. (en yllytä moiseen hölmöyteen). Etelä-Amerikassa ajattelin samaa juttua, mutta sielläkin ensimmäinen lintu oli elis, nimittäin mustakondori, minkä näin jo ennen laskeutumista Liman lentokentälle. Sorsa näyttää joltain myskisorsalta, mitä paikalliset kesyttävät ankoiksi sinisorsien puuttuessa. Jalohaikaran olen tainnut nähdä kolmessa maanosassa. Kardinaaleista ja hokoista olen nähnyt toisen lajin. Haukkaa en uskalla lähteä tunnistamaan. Tuntuu, että tukaaneistakin tuo on laji, mitä en ole nähnyt.
Mutta sitten mitä tulee noihin isoihin elukoihin, niin niitähän on paljon enemmän kuin mitä näin Perussa. Niistähän Pantanal on tunnettu.
Harmi, että matkatavarat jäivät lennolta. Koskaan ei voi luottaa. Pitäisiköhän viidakkokamat pistää jo valmiiksi päälle matkustamoon.
Pouso Alegressa oli todella paljon upeita lintuja! Niitä oli niin paljon eri lajeja, että tuli taas innostuttua enemmän ja enemmän lintujen tarkkailusta. Näillä meidän reissuilla ollaan opaskirjoja selailemalla opittu tunnistamaan eri lajeja, mutta nimet tulee opittua englanniksi. Noita suomenkielisiä nimiä joutuu usein googlaamaan.
Joo, me myös pääteltiin reissussa, että tuo sorsa olisi myskisorsa. Sinä olet Stacy aivan haka tunnistamaan lintuja! Moneen kertaan olen ihaillut tietämystäsi.
Tuo tukaani on kuningastukaani (engl. toco toucan). Me Mikon kanssa tykätään tukaaneista todella paljon. Borneolla oli ihan mahtavaa uusia näyttäviä tukaanilajeja.
Matkatavaroiden poisjäämistä enemmän harmitti se menomatkan kuormittavuus ja vähäiseksi jääneet yöunet. Sitten kun päästiin perille, nopeasti se harmitus kaikkosi. Tämän jälkeen ollaan mietitty huolellisemmin, mitä otetaan käsimatkatavaroihin mukaan. Ja kun kerran minulla oli jäänyt auton avaimet ruumalaukkuun, kyllä jännitti, tulevatko ne Helsinki-Vantaalle perille.
Teidän luontokohteet on aina toinen toisiaan upeampia! Ärsyttäviä aina erilaiset vastoinkäymiset, mutta onneksi usein paikkojen upeus vie harmitukselta kärjen. Itseä tosin usein stressannut kun matkustetaan telttojen kanssa niin jos jää ruumakamat saamatta niin siinä menee samalla yöpymispaikka sekä ruuat…
Hienoa, että yösafarilla näitte vielä hyvän määrän eläimiä. Olen itse niin uninen, että olisin varmaan nukkunut safarin ajan vaikka olisi kuinka hienoa katsottavaa xD
Pantanal tosiaan on todella hieno kohde. Ja vastoinkäymiset ovat tosiaan aina ärsyttäviä. Matkatavaroiden tulematta jättäminen ei loppujen lopuksi paljoa haitannut ja vakuutus maksoi kaikki ostokset, lentojen myöhästyminen sen sijaan aiheutti enemmän harmia. Mutta eläinten runsaus tosiaan vei harmituksen pois.
Hienoa, että kohde lopulta täytti odotukset ja etenkin yösafari oli onnistunut. Reissuilla sitä jostain aina repii energiaa, vaikka olisi kuinka väsynyt.
Kyllähän kohde tosiaan täytti odotuket ja usea tulevista päivistä oli vielä onnistuneempi. Ja niinhän se on, että ei sitä reissuilla halua useinkaan jäädä nukkumaan.
Pantanalhan se kiehtoisi suuresti. En tiedä miksi, Suomessa ei kai sittenkään ole tarpeeksi soita. Paraguayn puolelle Pantanalia vähän suunnittelin, muttei sinne lopulta olisi pikkuautolla ollut asiaa. Enpä tiennytkään kaimaanien olevan noin harmittomia!
Pantanal on kiehtova paikka. Hyvin erilainenhan se on verrattuna Suomen soihin. Sinne kiinnostaisi kovasti kyllä palata ja jossain vaiheessa tuli tehtyä jo alustavia suunnitelmia, mutta ei ole vielä muuttunut konkretiaksi.