Iso-Syötteen talvimaisemia ja tykkylumipuita on kehuttu ja halusimme käydä katsomassa, miltä Iso-Syötteen tunturin laella näyttääkään. Olimme juuri käyneet ihailemassa Riisitunturin tykkylumimaisemia, josta siirryimme Oulangan kansallispuistoon ja Pienelle Karhunkierrokselle ihailemaan upeita talvisia koskia. Me koimme Riisitunturin tykkylumimaiset kauneimmiksi Suomessa.
Kerran elämässä -sivusto puolestaan kertoo, että Iso-Syötteellä olisi talvella Suomen kaunein tykkylumi. Olihan tämä siis tarkistettava. Päätimme siis seuraavaksi käydä myös Syötteellä katselemassa, mitä Iso-Syötteellä on tarjota.
Syötteen kansallispuisto on siinä mielessä hieman erikoinen kansallispuisto, että Syötteen kansallispuiston yhteydessä on myös Iso-Syötteen retkeilyalue. Luontoon.fi-sivusto ei erottele näiden reittejä, sillä Syötteen kansallispuistoa koskevassa sivulla on listattu myös Iso-Syötteen retkeilyaluetta koskevat reitit ja toisaalta Iso-Syötteen retkeilyaluetta koskevassa sivustossa on myös listattuna Syötteen kansallispuiston alueella olevat reitit.
Olemme aiemmin olleet Syötteen kansallispuistossa syksyllä ja kiertäneet siellä kaikki Syötteen kansallispuiston olennaisimmat reitit. Emme kuitenkaan olleet aikaisemmin olleet laajemmalla Iso-Syötteen retkeilyalueella emmekä alueella taviaikaan ylipäätään.
Talviseen Syötteeseen vieraillessa Iso-Syöte on ehdottomasti suositeltavin vierailukohde. Olemme edelleen sitä mieltä, että Riisitunturi tarjoaa parhaat tykkylumimaisemat ja Riisitunturin laelle nouseminen on upea kokemus. Iso-Syötteellä on varmasti Syötteen kansallispuiston tai Syötteen retkeilyalueen upeimmat tykkylumet ja todella upeita tykkylunta Iso-Syötteen ympäristöstä myös löytyi. Kilometrin pituiselle reitille on kylläkin hyvä ottaa lumikengät mukaan, sillä ainakin meidän siellä käydessä tavallisilla vaelluskengillä jalat upposivat helposti paksuun lumikerrokseen ja kulkeminen oli hieman vaikeaa.
Jotkut tuntuvat olevan harmissaan tykkylumi-käsitteen virheellisestä käytöstä. Ja tottahan se on, että sitä näkee käytettävän usein väärin. Tykkylumi on puihin ja rakenteisiin kertyvää kovaa lunta ja huurretta. Tykkyä syntyy kahdella tavalla. Huurretykky syntyy pelkästään huurteesta, kun ilmassa olevia pieniä alijäähtyneitä nestepisaroita (sumusta tai pilvestä) tarttuu pakkasessa puunoksaan. Nuoskatykkyä syntyy, kun nuoskalunta kertyy puiden oksille ja jäätyy niihin kiinni. Nuoskatykyssä on vähintään puolet lunta.
Tykkylunta kertyy Suomessa eniten Pohjois-Suomen vaara-alueiden lakimetsissä, jollaisia juuri Riisitunturin kansallispuistossa ja Iso-Syötteellä löytyy. Uskomattomalta kuulostaa, mutta yhdessä puussa lunta voi olla jopa kolme tonnia! Puut ovat jopa sopeutuneet tykkylunta muodostuvilla alueilla, ja kuusten oksat ovat näillä alueilla lyhyempiä.
Vaikka maisemat saattavat näyttää samalta, voi jossain paikassa olla kyse vain siitä, että lunta on niin runsaasti, eikä kyse ole tykkylumesta. Meidän mielestämme asialla ei ole merkitystä, maisemat ratkaisevat! Jos maisemat näyttävät yhtä upeilta Pohjois- ja Itä-Suomessa, niin mitä väliä sillä on, onko kyse tykkylumesta vai ainoastaan runsaasta lumesta?
Oletko sinä ollut Iso-Syötteellä talvella? Tykkäsitkö Iso-Syötteen tykkylumesta vai mikä on sinun mielestäsi paras paikka tykkylumen ihailuun?
24 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Moikkamoi! Haastoimme teidät mukaan Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka -blogihaasteeseen! Postaus haasteineen löytyy täältä: https://muumaamandariini.com/elamani-ensimmainen-ulkomaanmatka-pariisi/. Lähtekää mukaan jos siltä tuntuu! 🙂
Ihania kuvia talven ihmemaasta muuten, oli sitten termit oikein tai ei. Olen ollut Lapissa vain kesällä, mutta kunnon lumiloma Suomessa olisi haaveissa vielä joku vuosi!
Kiitos Johanna haasteesta! Ollaan saatu haaste jo aiemminkin, ja mietinnässä on ollut sen toteuttaminen. Suunnitelmissa on ollut kertoa ensimmäisestä yhteisestä ulkomaanmatkastamme, joka olikin hyvin erilainen kuin nykyiset matkamme.
Oli mukava lukea sinun lukiomatkastasi! Itsekin kävin yläasteella parin viikon vaihdossa Espanjassa. Hyviä kokemuksia, hienoa, että on ollut tuollaisiin koulumatkoihin mahdollisuus.
Lumelle ja sen olomuodoille on kyllä suomen kielessä niin monta sanaa, että meneehän siinä natiivillakin käsitteet sekaisin 🙂
Totta Ahti! Ja ei ihme, että suomen kielessä on lumen eri olomuodoille monta sanaa, niin iso osa vuodesta talvea kuitenkin vietetään. Tänä vuonna talvi näyttääkin jatkuvan pitkälle kevääseen, itse en ainakaan pistä pahakseni.
Kiitokset pienestä tietopaketista ja harvinaisen tasalaatuisesta 🙂 kuvasarjasta täynnä sinisiä hetkiä. Iso-Syöte oli meille ”se juttu” silloin, kun asuimme Oulussa ja lapset olivat pieniä. Kävimme talvisin parhaimmillaan monena viikonloppuna peräkkäin siellä laskettelemassa. Siellä tuli käydyksi vuosien saatossa kymmeniä kertoja. Nyt on tykkylumia käyty sitten katsomassa Lapissa ja taas mennään. Viimeksi nautimme siitä Luostolla kauniissa auringon paisteessa. Onneksi nyt on yhteisessä kotikaupungissammekin riittänyt kaunista luontoa. Tässä vähän vilaus toisenlaiseen tykkylumimaisemaan.
https://appamatkustaa.fi/luojan-luoman-taidenayttelyn-lumoa-luostolla/
Sinulla Asko varmasti liittyy Syötteeseen monia muistoja. Laskettelureissut perheen kanssa kuulostavat mahtavalta. Tänä talvena on ollut todella upeat talvikelit, ja on hienoa, että omassa kotikunnassakin talviretkeilyyn panostetaan uusien reittien muodossa. Tykkään paljon luonnossa liikkumisesta, ympäri vuoden.
Meidän saapuessamme Iso-Syötteelle oli jo melko hämärää, sininen hetki näkyy kyllä kuvista. Olisi kiva päästä vielä uudestaan keskitalvena Syötteelle ja päivänvalon aikaan, ehkä jo ensi vuonna.
Oi, ihanasti olet saanut tallennettua sinisen hetken (tai sinisiä hetkiä?) kameraan. Iso-Syötteellä ei ole tullut käytyä talvella tahi kesällä, mutta pidän paikan ehdottomasti mielessä ensi talven varalta (jos palmujen alle ei ole vieläkään mahdollista lähteä) 🙂
Syötevierailu oli juurikin sinisen hetken aikaan. Kiinnostaisi mennä Iso-Syötteen huipulle vielä uudestaan, näin hämärässä näytti kauniilta ja haluan nähdä maisemat myös kirkkaassa päivänvalossa. Nuo tykkylumen kuorruttamat puut ovat kauniita.
Toivotaan Eveliina kuitenkin, että ensi talvena pääsisi jo sinne palmujen alle. Minua houkuttaisi päästä lämpimään veteen snorklaamaan ja ihailemaan koralleja.
Haha, mä oon käyttänyt usein sanaa tykkylumi ihan vain puista joissa on paljon lunta 😀 Kiitos tarkentavasta tiedosta 🙂 Kumpi oli kivempi, Iso-syöte syksyllä vai talvella?
Noh, eihän se vakavaa ole, vaikka tykkylumitermiä käyttäisi väärin. Ja luulen Elina, että moni niin tekeekin.
Syksyllä patikkareittejä on monipuolisemmin ja oli mukava päästä suomaisemiin. Hankala sanoa, kumpaan vuodenaikaan Syöte on mielestämme parempi. Riisitunturi on selvästi mielestäni talvikohde, mutta Syötteestä en osaa päättää. Haluaisinkin tutustua vielä paremmin Syötteeseen talvella.
Onneksi etelässäkin saatiin nauttia lumesta loppu talvesta. Onhan Lappi ihan omanlaisensa alue. On se nyt niin eri katsella puhdaslumista maisemaa kuin Helsingin ruskeita lumkasoja. ?
Tämä talvi oli Sini kyllä upea, saatiin kunnon lumikerros maahan! Me päästään vielä jonkin aikaa nauttimaan talvisista maisemista täällä kotiseudulla, mutta ensi viikon plussakelit varmaan tehokkaasti sulattavat nämäkin lumet. Olen iloinnut myös siitä, että kaupunki teki uusia retkeilyreittejä kävelijöille ja pyöräilijoille, joten talviulkoimahdollisuudet ovat mitä parhaimmat. Vaikka kyllähän ne Lapin maisemat ovat omaa luokkaansa. Ja noita tykkylumipuita haluan jälleen ensi talvena palata ihailemaan.
No niin, taas pääsi laajentamaan yleissivistystään – tällä kertaa tykkylumen osalta 🙂 Upealta näyttää talvinen Iso-Syöte! Itselläni on nuo kuuluisat tykkytumikohteet vielä käymättä, mutta toivottavasti vielä jonain päivä, niin hienolta näyttää!
Talvinen Iso-Syöte oli kyllä kaunis. Toivottavasti pääset Taina ihailemaan itsekin tykkylumimaisemia, ehkä jo ensi talvena. Nuo lumipeitteiset puut ovat kyllä kauniita. Kannattaa mennä tykkylunta ihailemaan keskitalvella, keväällä kun lumi alkaa jo puista varista.
Iso-Syöte on vielä näkemättä ja kokematta, mutta näiden kuvien myötä sinne kannattaisi varmaan suunnata talvella. Lumikenkiä minäkin kaipailin kun Levin lomalla patikoitiin Kätkätunturilla. Sinne johtava polku oli paikoin todella liukas ja sen vierustalla oli taas niin paljon lunta, että sinne upposi ilman lumikenkiä.
Iso-Syöte on kyllä hyvä talvikohde, samalla voi suunnata laskettelemaan tai hiihtämään. Voi harmi, Merja että Kätkätunturilla eteneminen oli haastavaa! Meilläkin oli harmillisesti jäänyt lumikengät kotiin varastoon, mutta ensi kerralla pitää muistaa pakata ne mukaan. Listoja rakastavana minulla on patikkaretkillemme oma pakkauslista, ja tämän unohduksen myötä lisäsin listaan lumikengät.
Viikonloppu takaperin käytiin Iso-Syötteellä, kun on tästä Oulusta katsoen melko lähellä. Harmillisesti suurin osa tykkylumesta oli ehtinyt jo sulaa, mutta joitain tuli bongattua. Ensi talvena pitää ottaa asiaksi käydä ihan kunnolla talvisaikaan ihailemassa.
Keväällä auringon lämmittäessä tykkylumet tosiaankin alkavat varista puista, joten mikäli haluaa nimenomaan lähteä tykkylumia katsomaan, kannattaa reissu ajoittaa talveen. Kiva kuitenkin Katja, että edes osa tykkylumista oli vielä puissa! Ja keväällä on ihana ulkoilla, kun auringonpaistetta riittää pidempään. Itsekin haluaisin jälleen ensi talvena palata Pohjois-Suomeen ihailemaan tykkylumia, patikoimaan ja hiihtämään.
Oho, en tiennytkään tuota, että Iso-Syötteellä on Suomen isoimmat tykkylumet. Riisitunturin tykkylumet on luonnollisesti kuvatuimmat, mutta onhan nämä upeat myöskin! En ole Iso-Syötteellä käynyt, mutta Rovaniemeltä kotiin ajellessa todettiin, että mennään kesällä Iso-Syötteelle. Se on vielä sen verran etelämpänä kuin Lapin kohteet, että jaksaa ajella paremmin muksujen kanssa sinne.
Uskoakseni tämä vuosi menee aika pitkälle muutenkin Suomen luontokohteita kierrellessä, koska tilanne on mikä on. Onneksi Suomessa on paljon nähtävää ja monet kohteet, kuten Iso-Syöte, on eri vuodenaikoina täysin erilainen.
Iso-Syöte on Rami varmasti kiva paikka kesällä! Siellä ja Syötteen kansallispuistossa on hyvät maastot pyöräilyyn ja patikointiin.
Taitaa kyllä tämäkin vuosi kulua pitkälti kotimaanmatkailun parissa. Nyt emme ole edes suunnitelleet tälle vuodelle reissuja ulkomaille, vaan kotimaan luontokohteita tuli jo alkuvuodesta suunniteltua. Suomesta kyllä löytyy monia kiinnostavia kohteita!
Kyllä siltä näyttää, että tuolla Riisitunturilla on Suomen upein tykkylumimaisema. Melkoista talven taidetta. Yksi kohde pohjoisessa lisää, missä pitäisi käydä 🙂
Mekin Annemaria ihastuttiin Riisitunturin näkymiin. Lisäksi oli oma kokemuksensa kivuta Riisitunturin huipulle ja nähdä maisemien muuttuvan matkalla. Iso-Syötteellä sen sijaan aloitettiin huipulta. Mutta minua kiinnostaa silti vielä palata Iso-Syötteelle kiertämään päiväsaikaan.
Iso-Syöte on minulle tuttu lapsuudesta mutta olisi kiva mennä takaisin nyt aikuisiällä. Silloin en tietenkään osannut arvostaa luonnossa samoilua ja kauniita Suomen maisemia niin kuin nyt. Todella kauniita nuo puut tuossa lumipeitossa, olisipa mukava päästä taas käymään Lapissa!
Toivottavasti Paula ensi kerralla (ensi talvena?) Suomeen tulo onnistuu. Olisi varmasti todella nostalgista palata Iso-Syötteelle aikuisiällä! Ja Iso-Syötteellä löytyisi varmasti koko perheelle mieluista tekemistä.