Villehevosten kohtaamisen jälkeen oli aika pysähtyä lounaalle, ennen kuin jatkaisimme retkeämme Tsernobyliin ja Prypjatin autiokaupunkiin. Yleisesti ottaen Ukrainan hintataso on äärettömän matala. Hyvän illallisen voi saada viineineen viidellä eurolla. Tsernobylissa lounas maksoi 7,5 euroa ja kahvistakin taisi joutua maksamaan jonkun kolikon ekstraa. Kaiken lisäksi lounaan taso oli surkea. Tämä tavallaan oli tiedossa etukäteen, mutta ajattelimme lounaan olevan osa kokemusta.
Ensimmäinen virallinen pysähdyspaikkamme oli ohjustutkarakennelma, Russian Woodpecker. Sinne oli bussin pysähdyspaikalta muutamien satojen metrien kävelymatka ja matkan varrella oli useita hylättyjä rakennuksia. Russian Woodpecker oli varsin vaikuttava, mutta myös pelottava, sillä se oli 150 metriä korkea ja satoja metrejä pitkä. Rakennelma piti myös koko ajan epämääräistä kolinaa. Kyseinen rakennelma havaitsi aikoinaan ohjukset aina Atlantin rannikolle asti. Onnettomuuden jälkeen se jouduttiin kuitenkin hylkäämään.
Seuraavaksi pysähdyimme hylätyssä lasten päiväkodissa. Parhaimmillaan mittasimme säteilyä täällä 30 mikrosievertiä tunnissa, mutta pääasiassa oltiin huomattavasti alhaisimmissa lukemissa. Lasten päiväkoti oli varsin surullinen näky. Osa nukeista ym. on varmaan aseteltu paikalle jälkikäteen, mutta täällä elettiin aivan normaalia elämää onnettomuuden jälkeisinä päivinä ennen kuin evakuointi aloitettiin.
Pääsimme katsomaan myös reaktoreita hyvän välimatkan päästä. Räjähtäneen 4. reaktorin päälle valettiin onnettomuuden jälkeen paksu kerros betonia, mutta se alkoi vuosien saatossa hieman rapistua. Sittemmin sen päälle valettiinkin uusi suojakuori, joka vähentänee alueen säteilytasoja entisestään. Onnettomuuden aikaan oli rakenteille uusi realtori numeroltaan viisi.
Yritimme käydä katsomassa myös alueella eläviä todella suuria monneja. Saimme muutaman palan leipää, joilla oli tarkoitus houkutella monnit näkyviin. Niitä emme valitettavasti nähneet, mutta pienemmille kaloille leivät sen sijaan maistuivat.
Sitten oli vuorossa sisemmän suojeluvyöhykkeen portti. Vyöhykkeen halkaisija on 10 kilometriä. Nopeasti portin jälkeen saavuimme Prypjatiin. Kaupungin tarina on surullinen. Se perustettiin 1970 vuonna 1977 valmistuvan ydinvoimalan työntekijöille. Ennen onnettomuutta asukkaita oli 50 000. Prypjat oli aikanaan todella hieno neuvostokaupunki urheiluhalleineen, jalkapallostadioineen ja huvipuistoineen.
Pääsimme käymään urheiluhallissa, jossa oli koripallokenttä ja suuri uima-allas hyppytasoineen. Oppaan mukaan nykyään ei enää olisi varsinaisesti laillista kiivetä rakennuksiin, mutta hän antoi kuitenkin meidän vierailla rakennuksessa rajoitun ajan. Huonoon kuntoon oli tämäkin rakennus päässyt.
Seuraavana vuorossa oli urheilustadion. Stadion ei tainnut tulla koskaan valmiiksi. Mielenkiintoisesti stadionin penkeistä sateelta suojassa olevat osat olivat säilyneet varsin hyvin. Sen sijaan ilman suojaa olevat penkit olivat lahonneet lähes täysin.
Viimeinen tärkeimmistä vierailukohteista oli Prypjatin huvipuisto. Ilmeisesti huvipuisto ei ollut vielä valmis, kun onnettomuus tapahtui. Onnettomuuden jälkeen asukkaita haluttiin kuitenkin rauhoitella ja huvipuisto päätettiin avata.
Paluumatka piti myös tehdä 10 kilometrin ja 30 kilometrin tarkastuspisteiden kautta. Tällä kertaa kiinnostuksen kohteena oli matkailijoiden säteilytasot. Jos säteilytasot olisivat olleet liian korkeat, olisi vaatteet periaatteessa ollut jätettävä sinne. Tämän vuoksi vaihtovaatteet voisi olla järkevää ottaa mukaan, vaikka meillä ei niitä mukana ollutkaan.
Mikäli sinua kiinnostaa tehdä retki Tsernobyliin ja Prypjatiin, niin retki on tosiaan helposti toteutettavissa Kiovan keskustasta lähtevänä päiväretkenä. Retki ei vaadi erityistä kuntoa. Suojavaatteet kannattaa ottaa mukaan ja hyvät kävelykengät. Sanomattakin on selvää, että raskaana olevan naisen tai (pienten) lasten ei kannata kyseisessä kohteessa käydä.
Kun päätimme matkakohteen, emme tienneet, että HBO oli tekemässä hittisarjaa Tsernobylista. Sellainen kuitenkin hiljattain näkyi televisiosta ja lienee selvää, että se tulee lisäämään matkailua alueella huomattavasti tulevaisuudessa. Suosion lisääntyessä nousee todennäköisesti myös hintataso. Maksoimme retkestämme noin 100 euroa henkilöä kohden. Voi hyvin arvata, että viimeistään muutaman vuoden kuluttua hinta on korkeampi. Prypjat alkoi olemaan myös paikoitellen huonossa kunnossa, joten huonokuntoisempien kohteiden sisäänpääsyä saatetaan tulevaisuudessa rajoittaa.
5 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Kyllä on karun näköistä. Katsoin tänä vuonna sen Tsernobyl -sarjan HBO:lta. Se kolahti kovaa. Ihmisten kärsimys oli kuvattu tosi koskettavasti sarjassa.
Tsernobylin vierailu oli pysäyttävä kokemus. Jää varmasti mieleen ikiajoiksi.
Millaiset fiilikset paikasta jäi?
Meidän Montenegron reissuporukassa viime viikolla oli yksi ukrainalainen ja tuli taas kova hinku päästä käymään pitkästä aikaa Ukrainassa. Sieltä on paljon hyviä muistoja etenkin ihmisistä.
Ismo ei ole käynyt ikinä Ukrainassa ja mä taas en ole käynyt Kiovassa, niin ollaan ajateltu, että se vois olla hyvä kohde, että mullekin tulis uusi paikka.
Siitä oli hyvä yhdistää Pripjatissa käynti. Aavekaupungit on kiehtovia, mutta toisaalta Pripjatin kohtalo on niin traaginen, että en tiedä onko sitä kiva nähdä. Työn puolesta oon käynyt esim. lasten syöpäsairaalassa, jossa on Tshernobylin uhreja vielä näin vuosikymmeniä jälkeenkin. Aika rankka kokemus. Työpari lähti kesken keikan ulos itkemään.
Toisaalta muistan ne uutiset kuin eilisen päivän, vaikka olin silloin 11 v. Senkin takia haluaisin nähdä paikan.
Miten muuten tuo suojavaatetus? Pitäisikö olla jotakin tyyliin sadetakki vai riittääkö, että ottaa jotkut vanhat poisheitettävät reissurähjävaatteet?
Itselleni vierailu Prypjatissa ei ollut ahdistava. Minusta oli mielenkiintoista nähdä, millaiseksi kaupunki on muuttunut oltuaan autio nämä kolmisenkymmentä vuotta ja miten luonto on kaupunkia vallannut. Herkemmälle etenkin vierailu päiväkodissa olisi saattanut olla liikaa, mutta tämä tosiaankin oli pieni osuus päivän kestävästä vierailustamme. Meidän oppaamme oli erinomainen.
Minulla oli päällä huonommat vaatteet, jotka sai sitten heittää pois. Mukana oli myös suojapuku, mutta sitä en ottanut käyttöön.
Surullinen paikka ja vähän pelottavakin