Olimme jonkin aikaa katselleet kuvia Torronsuon kansallispuistosta ja miettineet, että olisi kiva lähteä käymään Torronsuon kansallispuistossa. Ajattelimme ensin, että olisimme lykänneet käyntiä Torronsuolta ensi syksyyn ja ruska-aikaan, mutta päätimme kuitenkin lähteä käymään Torronsuolla näin helmikuussa. Ja kyllä kannatti! Maisemat olivat todella vaikuttavat ja Torronsuolla oli helppo kulkea, sillä pitkospuut olivat hyvässä kunnossa eikä suo tähän aikaan vuodesta ollut kovinkaan märkä.
Torronsuon kansallispuisto on perustettu vuonna 1990, ja on siten ollut kansallispuistona noin 30-vuotta. Torronsuo on maastoltaan keidas- eli kohosuota, joka tarkoittaa sitä, että sen keskiosa on selvästi korkeammalla. Torronsuo sijaitsee Kanta-Hämeessä Forssan vieressä olevassa pienessä Tammelan kunnassa. Torronsuo on siten verrattain helposti saavutettavissa useammastakin eteläisen Suomen isosta kaupungeista.
Torronsuo on kuitenkin varsin pieni kansallispuisto, vain 30 neliökilometriä. Reittejä ei myöskään ole kovin paljoa, vaan Torronsuolla on vain 1 kilometrin ja 10 kilometrin reitit ja näillä reiteillä pääsee valtaosan matkasta kävelemään pitkospuilla.
Torronsuolle saapuminen varsin yksinkertaista, sillä Kiljamon saarekkeestaa löytyy paitsi pysäköintialue, niin myös Torronsuon kansallispuiston ainoa lähtöpiste. Lyhyemmän reitin osalta ei ole mielestämme juurikaan väliä, kumpaan suuntaan reitin kävelee. Periaatteessa pidemmän 10 kilometrin reitin voi kävellä kumpaan suuntaan tahansa, mutta me suosittelemme kävelemään retin myötäpäivään, sillä se on mielestämme opasteiden puolesta selkeämpää niin päin.
Kun reittiä lähtee kulkemaan myötäpäivään, tulee vastaan toinen Torronsuon kahdesta luontotornista. Tämä ensin vastaan tuleva luontotorni on kahdesta luontotornista se korkeampi, mutta toisaalta se on myös pidemmällä itse suosta. Meidän mielestämme kannattaa ilman muuta kiivetä kumpaankin torniin!
Vähän luontotornin jälkeen reitti haarautuu, josta lyhyempi reitti lähtee takaisin parkkipaikalle. Jos jatkaa 10 kilometrin reitille, jatkuu se kauniissa suomaisemissa välillä metsään poiketen. 4,5 kilometrin kohdalla vastaan tulee metsässä sijaitseva vanha avolouhos. Louhoksen jälkeen tulee varsin pian vastaan Torron kylä, jonka jälkeen reitti kulkee lyhyen pätkän autotiellä. Tässä kohtaa on syytä myös tarkkailla opasteita, jotta ei epähuomiossa kulje oikean reitin ohi.
Tämän jälkeen tulee vastaan jälkimmäinen luontotorneista, joka on aivan suon reunalla. Otolliseen vuodenaikaan luontotorneista on hyvä tarkkailla myös lintuja, joita Torronsuolla on runsaasti. Torronsuon kansallispuistossa sanotaan nimittäin pesivän yli 100 lintulajia. Helmikuussa lintuja ei kuitenkaan luonnollisesti juurikaan näkynyt.
Louhoksen ja jälkimmäisen luontotornin välinen maasto on pääasiassa metsää, lukuun ottamatta edellä mainittua lyhyttä tiellä kulkevaa osaa. Luontotornin jälkeen reitti kulkee takaisin suolle ja kulkee loppumatkan pääasiassa suolla, mutta poikkeaa välillä metsäisempään maastoon. Loppuosa matkassa kulkee varsin lähellä isoa tietä. Pääasiassa kuitenkin niin, että tie ei varsinaisesti näy, mutta autojen ääni kuitenkin kuuluu. Siinä mielessä reitin ensimmäinen puolisko olikin mukavampi, vaikka pidimme kyllä kokonaisuutena myös loppuosasta.
Meidän vierailumme aikaan sää ei varsinaisesti ollut paras mahdollinen, sillä taivas oli täysin pilvessä ja ajoittain satoi kevyesti räntää. Maisemien ja kuvaamisen puolesta sää oli kuitenkin ihanteellinen ja Torronsuo näyttäytyikin meille todella kauniina. Lisäksi ajankohta oli siinäkin mielessä ihanteellinen, että vaikka olimme Torronsuolla keskellä päivää, ei parkkipaikalla ollut kuin muutama auto omamme lisäksi. Toisaalta Torronsuo on varsin rauhallinen kansallispuisto muutenkin noin 30 000 vuotuisella kävijämäärällään. Tämä tarkoittaa kuitenkin keskimäärin yli 80 henkilöä päivässä, joka pienessä kansallispuistossa tuntuu turhan paljolta. Lisäksi kävijämäärä ei oletettavasti jakaudu tasaisesti, vaan kesä ja syksy taitavat olla suosituimmat ajankohdat. Kävijämäärät Torronsuon kansallispuistoon ovat viime vuosina myös nousseet.
Torronsuon kansallispuiston pitkospuut olivat lähes kokonaisuudessaan hiljattain uusittu ja siten todella hyvässä kunnossa, vaikka pitkospuiden huonosta kunnosta oli muutama varoituskylttikin. Pitkospuiden uusiminen olikin vielä osittain kesken. Kävelimme reitin melko nopeasti, mutta välillä pysähtelimme ottamaan kuvia. Aikaa meiltä kului 10 kilometrin reittiin kolmisen tuntia. Maisemat olivat erittäin kauniita ja vaihtelivatkin jonkin verran. Puistosta lähtiessämme meitä ilahdutti pellolla oleskeleva laulujoutsenperhe.
Me nautimme kovasti käynnistämme Torronsuon kansallispuistossa ja aiomme jatkossa vierailla entistä useammin Suomen upeissa kansallispuistoissa.
Meidän vierailumme aikaan sää ei varsinaisesti ollut paras mahdollinen, sillä taivas oli täysin pilvessä ja ajoittain satoi kevyesti räntää. Maisemien ja kuvaamisen puolesta sää Torronsuon kansallispuiston pitkospuut olivat lähes kokonaisuudessaan hiljattain uusittu ja siten todella hyvässä kunnossa, vaikka pitkospuiden huonosta kunnosta oli muutama varoituskylttikin. Pitkospuiden uusiminen olikin vielä osittain kesken. Kävelimme reitin melko nopeasti, mutta välillä pysähtelimme ottamaan kuvia. Aikaa meiltä kului 10 kilometrin reittiin kolmisen tuntia. Maisemat olivat erittäin kauniita ja vaihtelivatkin jonkin verran. Puistosta lähtiessämme meitä ilahdutti pellolla oleskeleva laulujoutsenperhe.
Me nautimme kovasti käynnistämme Torronsuon kansallispuistossa ja aiomme jatkossa vierailla entistä useammin Suomen upeissa kansallispuistoissa.
8 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Jokaisessa vuodenajassa on omanlaistaan kauneutta, joten varmasti hyvä idea lähteä luontoretkelle myös helmikuussa! Hyvä että reittejä huolletaan, mukavaa että suurin osa Torronsuon pitkospuista on saatu jo uusittua. Koska tykkäsitte Torronsuosta, niin suosittelen myös Valkmusan kansallispuistoa Kymenlaaksossa. Suomaisemissa on paljon samaa, mutta kansallispuistot eivät kuitenkaan ole toistensa kopioita.
Kiitos Mika kansallispuistosuosituksesta! Valkmusa kiinnostaakin meitä ja jossain vaiheessa varmasti pistäydymme myös siellä. Tosin meidän makuumme kävelyreitit kyseisessä puistossa ovat kovin lyhyitä… Pohdinnassa on vielä, mikä olisi paras vuodenaika käydä Valkmusassa. Ja olet aivan oikeassa, on hienoa, että kansallispuistoja kunnostetaan. Muutenkin on hienoa, että nykyään puistoista löytyy palveluja ja kävelylenkkejä erilaisiin tarpeisiin.
Ei kyllä uskoisi, että kuvissa on helmikuu. Mutta kuvissa on kyllä tunnelmaa ja helmikuu varmasti juuri hyvä aika retkeilyyn kun maisemista saa nauttia aivan rauhassa. Suomessa pitäisi muutenkin matkustaa itselläkin enemmän. Juuri kansallispuistoja olisi ihana kierrellä, mutta vielä hieman haastavaa autottomana monin paikoin.
Olet Katja aivan oikeassa, että autottomana kansallispuistoihin on vaikeampi päästä. Kävimme juuri Nuuksiossa ja sinne oli moni tullut bussilla. Kuitenkin tämäkin on vaivalloista, jos asuu kauempana pääkaupunkiseudulta. Mikäli ystäväpiiristä löytyy auton omistava henkilö, voisi kansallispuistovierailu olla oivallinen tapa viettää yhdessä aikaa.
Torronsuo on kyllä upea ja nyt syksyllä tuli erinomainen lisä, että koko kierroksen voi vetäistä kansallispuiston alueella. Aikaisemminhan puolet kierroksesta meni tavallisia hiekkateitä ja osa jopa asfalttia pitkin, niin siinä oli luonnossa samoilu kaukana. Käytiin myös Lanttimatkojen / Antin kanssa kuvailemassa kopterilla Torronsuolla ja oli lintuperspektiivistäkin huima näky. Kaiken kaikkiaan Tammelan kuntaa on kyllä onnistanut luontokohteiden johdosta, Suomen kauneimpia kuntia ilman muuta!
Torronsuo oli kyllä upea punertavassa värityksessään! On hienoa, että kansallispuiston reittejä kehitetään kiinnostavammaksi ja vieraililjoilleen mukavammaksi. ? Nämä Torronsuon kierroksen parannukset eivät taida olla vielä kaikkien tiedossa, sillä meidän kohtaamamme pariskunta oli kääntynyt puolivälin jälkeen takaisin, ilmeisesti juuri välttääkseen tuon aiemmin tylsän loppupuoliskon reitistä.
Torronsuo on yksi suosikeistani, ja oli kiva nähdä kuvia lumettomalta helmikuulta. Kun kävin Torronsuolla ensimmäisen kerran, oli helmikuinen pakkaspäivä, ja suo loisti auringonpaisteessa. Lunta oli muutama sentti, ja kaikki oli niin ihmeellisen kaunista.
Suot ovat siitä hyviä kohteita, että ne ovat mielestäni parhaimmillaan ihan joka säässä. Satoi tai paistoi.
Olen Johanna samaa mieltä, suo on hyvä retkikohde monenlaisessa säässä. Kevät on siitä hyvää aikaa, että hyttysiä tai muita itikoita ei ole vielä kiusana. Torronsuo on myös yksi minun suosikeistani.