Kibalen kansallispuisto Ugandassa on tunnettu simpansseistaan. Kibalen kansallispuiston sanotaan yleisesti olevan paras paikka Ugandassa nähdä simpansseja, ja se saattaa olla siihen tarkoitukseen jopa maailman paras. Simpansseja elää alueella noin 1 500, kun koko Ugandassa niitä elää noin 5 000 yksilöä. Simpanssit ovat Kibalessa siis päätähtinä, mutta simpanssien lisäksi Kibalen kansallispuiston metsissä elää muitakin kädellisiä ja niitä on kaikkiaan 13 lajia. Kädellisten lisäksi Kibalessa näkyy muun muassa myös erilaisia lintuja ja perhosia.
Kibalen kansallispuiston eläinlajit
Simpanssien lisäksi useimmiten nähtäviä lajeja (päivällä aktiivisia) ovat guaretsa (black-and-white colobus), valkokurkkumarakatti (l’Hoest’s monkey), oliivipaviaani (olive baboon), punahäntämarakatti (red-tailed monkey), sinimarakatti (blue monkey), Ugandan gueretsa (Ugandan red colobus), Uganda mangabey ja vervetti (tantalus monkey). Jättiläismetsäkarju (tunnetaan myös jättiläismetsäsikana ja jättisikana, giant forest hog), pahkasika (warthog) ja pensassika (bushpig) viihtyvät myös Kibalen kansallispuistossa. Myös elefantteja, leijonia ja puhveleitakin elää alueella, mutta näihin simpanssiretkillä törmää harvoin.
Kibalen kansallispuisto – milloin kannattaa mennä
Olimme ensimmäistä kertaa Ugandassa vuonna 2018, jolloin retkemme pääosassa oli vuorigorillojen katseleminen. Uganda on ilmastoltaan erilainen verrattuna esimerkiksi naapurimaihin Keniaan ja Tansaniaan, sillä näiden maiden tunnetuimmissa safarikohteissa vuosi jakautuu selkeämmin sadekauteen ja kuivaan kauteen. Pääosassa Ugandaa sen sijaan on vuoden aikana kaksi lyhyempää kuivaa kautta ja toisaalta kaksi lyhyempää sadekautta.
Matkamme jatkui Ugandasta vielä useampaan maahan eteläisemmässä Afrikassa. Yleisesti kuiva kausi ja erityisesti sen loppu on parasta aikaa safareille, mutta Ugandan ilmasto erosi muista kohteista, joten Ugandan suhteen jouduimme tekemään kompromissin ja elokuun lopussa vieraillessamme syksyn sateet ovat yleensä alkaneet. Parhaana aikana Kibalen kansallispuistoon pidetään yleisesti kesäkuun ja heinäkuun sekä joulukuun ja helmikuun välistä aikaa.
Kibalen kansallispuistoon pääseminen vie aikaa
Kibalen kansallispuisto sijaitsee läntisessä Ugandassa, ja sinne on Entebben kansainväliseltä lentokentältä noin kuuden tunnin ajomatka. Kibalen kansallispuisto on kooltaan 766 neliökilometriä. Todellisuudessa suojelualue on vieläkin suurempi, sillä Kibalen kansallispuisto muodostaa yhtenäisen suojelualueen yhdessä Queen Elizabethin kansallispuiston kanssa, joka on lähes 2 000 neliökilometrin kokoinen.
Simpanssisafari Kibalen kansallispuistossa
Kibalen kansallispuiston simpanssiretket (chimpanzee trekking) tarjoavat 95 %:n mahdollisuuden päästä näkemään simpansseja. Simpansseja näkee siis lähes varmasti. Voisikin ajatella, että ainoastaan kaatosade tai jokin vastaava säätila estää simpanssien löytämisen. Vaellusten kesto vaihtelee riippuen siitä, kuinka kauan simpanssien löytäminen kestää. Simpanssien kanssa vietetty aika on kuitenkin rajoitettu yhteen tuntiin.
Aiemmin, kun simpanssiretkiä alettiin tekemään, oli simpanssien löytymiseen 20 %:n todennäköisyys. Vuosien aikana tehtyjen retkien myötä tietyt simpanssilaumat ovat tottuneet ihmisiin, jonka vuoksi näkeminen on helpottunut. Normaalien simpanssiretkien lisäksi on mahdollista tehdä myös koko päivän kestävä totuttautumisretki (chimpanzee habituation), jolloin matkataan ryhmän luokse, joka ei ole tottunut ihmisiin.
Me olimme ensin ajatelleet totuttautumisretkeä ja varanneetkin sellaisen, mutta myöhemmin luimme, että tällöin simpanssit voivat pysyä koko ajan puiden latvassa, josta syystä näköhavainnot voisivat jäädä kehnoiksi. Tästä syystä vaihdoimme retken normaaliin simpanssiretkeen.
Ugandan simpanssisafarin hinta
Simpanssiretkien hinta Kibalen kansallispuistossa on tällä hetkellä 250 dollaria henkilöltä. Totuttautumisretket ovat hieman kalliimpia, 300 dollaria henkilöltä. Simpansssafarien hinnat ovat viime vuosien aikana olleet nousussa, joten voi olla, että ne tulevat tulevina vuosina nousemaan edelleen. Toisaalta, nämä ovat edelleen huomattavasti halvempia kuin gorillasafarit, jotka maksavat Ugandassa 700 dollaria henkilöltä. Tämäkin toisaalta on edelleen halpaa lystiä verrattuna Ruandan gorillasafariin, jotka ovat 1 500 dollaria/henkilö.
Meidän kokemuksemme simpassisafarista
Meidän retkemme lähti siis Entebben lentokentältä. Kuten niin usein Afrikassa, ruumalaukkuni jäi taas tulematta. Jouduimme pysähtymään pääkaupungissa Kampalassa ostoksille, josta löysimme välttämättömiä vaatteita muutamaksi päiväksi. Ajomatka majoitukseemme Kibalen kansallispuiston läheisyyteen kesti arvioidut kuusi tuntia. Matkalla pysähdyimme lounaalle, joka ei varsinaisesti ollut mikään makuelämys. Lihakastiketta ja lisukkeena jamssia, keittobanaania, riisiä ja ugalia, joista riisi on ainoa, joka omasta mielestäni on hyvää.
Aikaisin aamulla siirryimme kohti Kibalen vartiointiasemaa (ranger station). Täällä saimme ohjeet retkelle, tapasimme kuuden hengen ryhmämme sekä oppaamme. Meillä oli siinä mielessä hyvä tuuri, ettei illalla eikä yöllä ollut satanut ja myös aamu oli aurinkoinen, joten retkemme ei vaarantunut sään vuoksi.
Koskaan ei voi olla aivan varma, mitä luonnossa liikkuessa näkee. Onneksi simpanssienkin kanssa kävi tuuri, ja aloimme kuulemaan simpanssien ääntä 30 minuutin kävelyn jälkeen, ja pian niitä sitten ilmestyikin näköpiiriin. Aluksi näimme niitä lähinnä puissa, ja kuvaaminen oli tiheän kasvuston takia hieman haastavaa. Onneksi simpansseja myöhemmin laskeutui myös maahan, jossa kuvaaminen luonnollisesti oli helpompaa. Oli kuitenkin todella hienoa nähdä simpansseja sekä maassa että puussa.
Simpanssit tosiaan olivat koko retken kiinnostavinta antia, mutta mukavaa oli retken aikana nähdä muutakin. Näimme punahäntämarakatin (red-tailed monkey) ja heti puistosta pois lähtiessämme oliivipaviaaneja. Myös jättiläismetsäkarjuja näimme, mutta ne olivat meille ja kameroillemme tällä kertaa liian vikkeliä, emmekä saaneet niitä kuvattuja. Metsässä vastaan tuli myös joukko töyhtöhelmikanoja (crested guineafowl), joita näimme ensimmäistä kertaa. Näitä oli mukava nähdä, sillä perinteisellä safareille olimme useita kertoja nähneet toisia helmikanoja, helmeted guineafowleja.
Loppujen lopuksi on vaikea sanoa, millainen totuttautumisretki olisi ollut. Olimme kuitenkin erittäin tyytyväisiä tähän normaaliin simpanssiretkeen.
Oletko sinä nähnyt simpansseja Kibalessa tai jossain muualla itäisessä Afrikassa tai kiinnostaisiko retki katsomaan simpansseja?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
31 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Vain viikko sitten yksi ystäväni ehdotti tätä mulle, Ugandaan katsomaan simpansseja! Siellä siis tosiaa kävellään eikä mennä autolla. Tulipa taas yksi retki lisää bucketlistalle.
Joo, siellä tosiaan kävellään eikä mennä autolla. Tuo metsä on paikoitellen itse asiassa vielä aika tiivistäkin, joten polutkin ovat monesti aika pieniä. Suosittelen, tuo on kiva kokemus. Toki mys vuorigorillat kannatta pitää tuolla päin liikkuessa mielessä.
Ihania kuvia! Simpanssit on niin kovin ilmeikkäitä kavereita 🙂
Ja toi on ihan totta, että luontomatkoissa oman jännityksensä tuo juuri se, että koskaan ei varmuudella tiedä mitä näkee – vai näkeekö. Teillä on kyllä ollut hyvää tuuria näillä reissuilla 🙂
Joo, oikeastaan ollaan tykätty kovasti kaikista näkemistämme ihmisapinoista, eli gorilloista, orangeista ja simpansseista. On tosiaan veikeitä otuksia! 🙂
Joo, siitä tosiaan tulee oma jännityksensä. Ja onhan siinä silloin toisaalta hieman pettynyt olo, jos ei mitään näkisikään. Mutta toisaalta, kun näkee, tuntuu se erityisen mukavalta. On meillä monesti ollut tuuriakin, mutta täytyy todeta, että paljon nähdään vaivaa myös näiden retkien miettimiseen, että mihin mennään ja milloin mennään – ja ollaan myös valmiita näkemään vaivaa, että päästään sinne minne halutaan.
Mä oon aluksi tylsä ja mainitsen, että otsikossa lukee vahingossa ”Udanga”.
Mut joo, on varmaan ollut hienoa nähdä simpansseja ihan luonnossa eikä esimerkiksi eläintarhan häkissä. Oon mä sen verran pihi, että kyllä pitäis joku lottovoitto saada, että tuollaisen hinnan maksaisin. Ei sillä, etteikö se olisi sen arvoinen.
Mä jäin miettimään sitä totuttamisretkeä; onko simpansseille hyvä vai huono asia tottua ihmisiin? Tai ihmisille? Tuli mieleen citykanit ja -ketut tai Amerikassa pihoihin roskiksia tonkimaan tulevat pelottomat karhut.
Voi veljet, apua! Kiitos huomautuksesta, nyt on korjattu.
Tuo on totta, että onhan nuo hintavia (kuten niin monet villieläimiin liittyvät retket). Toisaalta korkeat hinnat + kovasti rajoitettu määrä ihmisiä tarjoaa kokemuksen, joka ei ole kuin eläintarha.
Tuo totuttautumisretkiin liittyvä kysymys on hyvä. Simpanssisafareita tehdään muutamissa paikoissa itäisessä Afrikassa, ja tuollaisia ongelmia en muista missään kuulleeni. Simpanssit elävät metsässä ilman, että ihmisiä (käsittääkseni) asuu lähellä – ja hankkivat itse ruokansa. Lisäksi niiden lähellä safareilla vietetty aika on erittäin rajoitettu (+kuten aiemmin todettua, paikalla on hyvin rajoitettu määrä ihmisiä). Eli kesyjä simpansseista ei missään tapauksessa tule. Tosiasia taitaa (valitettavasti) olla myös se, että ilman turismia simpansseja päätyisi helposti salakuljetetuksi ja sen myötä lemmikeiksi tai jopa ruokapöytään ateriaksi.
En yleisesti oikein tykkää Afrikassa matkustaa – mutta kyseenalaistan ajatukseni heti kun näen tällaisia luontokuvia!!! Oletteko kehystäneet jotain parhaista otoksista kotiin?
Afrikan luontokohteet ovat vertaansa vailla. Matkustaminen on toki hidasta, pomppuista eikä siellä yleensä toimi mikään. Emme ole kehystäneet, mutta mielessä se on ollut. Täytyy vielä kehitellä ideaa, ja vaikea päättää, että mitkä lopulta valitsee.
Tykkään eläimistä, mutta jotenkin tällainen seikkailu ei vain tunnu itsestä hyvältä. Sen takia olen jättänyt väliin safarit Sri Lankassa, Afrikassa en ole koskaan ollutkaan. Onneksi tuolla ei rymistellä maastureilla kuitenkaan, ja todella hienoa että ryhmän määrä ja aika on mietitty. Varmasti kuitenkin upea kokemus nähdä eläimet noin läheltä. Pienenä halusin ehdottomasti simpanssin lemmikiksi!
Joo, tuolla ei tosiaan rymistellä maasturilla. Simpanssit elää metsässä, monet muut eläimet sitten savanneilla. Joskus kannattaa antaa safarille mahdollisuus, kokemus voi olla parempi kuin on ajatellut!
Ihmisapinat ovat näkemättä, mutta joitain pienempiä apinoita olen onnistunut näkemään eri matkoilla. Enpä ole nähnyt töyhtöhelmikanojakaan ainoastaan tavallisia, joilla myös pieni töyhtö päälaella.
Hienoja kokemuksia tuollaiset simpanssien näkemiset.
Ihmisapinoita ei tosiaan sattumalta toisin kuin muita apinoita. Ovat siinä mielessä kivoja, että pitävät vähemmän ääntä eivätkä varastele tavaroita. Ja tosiaan, helmikanat ovat hauskoja!
Täytyy sanoa, että mahdollisuuksia olisi ollut, mutta edelleenkin menee ihmiset edelle (joista iso osa kautta maailman on kyllä varsinaisia simpansseja!). 🙂
Komeat sarvet ugandalaisilla lehmilläkin!
Heh, on ihmisissäkin tosiaan näkemistä, niin Ugandassakin (jotka muuten noin yleisesti halua tulla kuvatuksi). Ja kyllä, on kyllä komeat sarvet!
Nähdä eläimet luonnossa on ihan parasta. Pikkuhiljaa ne myös näemmä tottuvat ihmisiinkin. Melkoinen hinta mutta toisaalta 250 dollaria ei nyt ihan hirveän paha hinta ole, jos jotain näkyy.
Eläimien näkeminen luonnossa on tosiaan ihan parasta! Ei ihan edullinen, mutta kyllä sen tuosta kokemuksesta voisi uudelleenkin maksaa!
Onpa teillä käynyt tuuri. Sää oli onnistunut ja kuvattavaakin löytyi. Ihan ok hinta tuolle retkelle, mutta meikä säikähti aikoinaan sen verran Gibraltarin apinoita, että simpassienkin läheisyys saattaisi kauhistuttaa ja retkelle jäisi lähtemättä. Tuo töyhtöhelmikana on kyllä söpö!
Joo, sään kanssa tosiaan onnisti! Monet apinat ovat ärsyttäviä, äänekkäitä ja varastelevat. Simpanssien kanssa ei näitä ongelmia ole, hauskoja veijareita!
Hienoja kuvia olette saaneet taltioitua! Mutta huh, onpas simpanssisafareilla hintaa! 200-300 dollaria voisin vielä maksaa, mutta sitä kalliimmat reissut menisivät vakavaan harkintaan. Toivottavasti rahat käytetään simpanssien hyväksi.
Jännittää aina itseäkin, että millaisia kuvia lopulta muistikortilta löytyy, mutta simpanssien osalta onneksi jäi hyviä talteen. Ei ole edullisia simpanssi- eikä gorillaretket. Itse uskon, että ilman tällaisia safareita simpansseja tai gorilloja ei enää olisi, joten siinä mielessä raha menee kyllä eläinten hyväksi.
Simpanssisafareista en ollut kuullutkaan – gorillasafarilla olemme olleet Ruandassa, ei tosiaan ihan halpaa lystiä. Ugandan kohteista pidin erityisesti Kazingan kanavasta – niin paljon eläimiä pienillä alueella olen harvassa paikassa nähnyt!
Simpanssisafarit ovat myös tosi kivoja, kannattaa ilman muuta harkita. Kazingan kanava oli itsellenikin todella mieluisa kokemus.
Katsoin joskus Virunga -nimisen dokumentin, jossa tuli mielenkiintoisesti esiin suojeluun liittyvät haasteet eri intressien ristitulessa. Mielestäni on hyvä, että luontokohteista pitää pulittaa kunnon maksut ja turismista tulisi hyötyjä myös paikallisille. Kun eläinten suojelu on kannattavampaa kuin salametsästys saadaan positiivista muutosta aikaan.
Eläimet ja luontokohteet ovat ainakin itsellä reissujen huippuhetkiä!
Virunga-dokumentti kuulostaakin todella kiinnostavalta. Tuo on juuri noin, ilman kunnon maksua, ei suojelu onnistu. Ja kyllä, nämä ovat niitä huippujuttuja!
Voi ihanat! Juuri tällä viikolla katsottiin lasten kanssa jotain höpö höpö videoita youtubesta ja siellä tuli vastaan eläinvideoita ja siellä taas simpansseja. Voi vitsit kun ne oli sympaattisia ja empaattisia eläimiä! <3 olis aika suloista nähdä näitä livenä, vaatisi toki pidemmän ajan jos haluaisi oppia tuntemaan yksilöitä persoonina. Ihanaa joka tapauksessa, että näitte näitä livenä, ihania! Saitteko muuten ruumalaukun takaisin myöhemmin? Oletteko tämän vuoden puolella käyneet tuolla?
Tarkennan siis omaa kysymystä, oliko nämä reissulta 2018 vai oliko silloin ensimmäinen reissu, ts. ootteko palanneet sinne takaisin sen jälkeen? 🙂
Joo tämä oli kyllä aivan mahtava kokemus! Saimme laukun takaisin. Itselläni on jäänyt laukku useita kertoja tulematta, mutta aina olen saanut sen lopulta takaisin – ja aina on vakuutus korvannut ostamani tarvikkeet. Ollaan palattu Ugandaan tuon ensimmäisen reissun jälkeen, mutta eivät nämäkään aivan tuoreita ole.
Upeita kuvia sympaattisista eläimistä luonnossa!
Mutta miksi oppaalla mukana AK?
Joo, veikeitä otuksia ovat! Puhtaasti turvallisuuskysymys, simpanssit kun ovat kuitenkin villieläimiä. Lisäksi huonolla tuurilla vastaan voi tulla elefantti tai puhveli, jotka usein ovat hyvin aggressiivisia. Todella harvoin niitä kuitenkaan joudutaan käyttämään ja pidän simpanssisafareita hyvin turvallisina.
Viime Matkamessuilla oli esitys Ugandasta ja siinä mainittiin myös nämä simpanssisafarit. Jäi mieleen, että simpanssit ovat usein leikkisämpiä kuin esimerkiksi gorillat, joita maassa myös voi päästä näkemään. Saattaa tietysti johtua siitä, että ovat enemmän tottuneet ihmisten läsnäoloon. Molempia kiinnostaisi kyllä matkustaa katsomaan!
Ollaan käyty molempia katsomassa, ja kyllä se näin on. Simpanssit ovat leikkisämpiä. Molemmat retket ovat kuitenkin ihan huippukokemuksia!