Aamu oli aika unelias. Olimme päässeet sambakarnevaaleilta hotellille vasta kolmen jälkeen ja aikaerorasitus vaivasi vielä. Vääntäydyimme kuitenkin ylös ja aamiaiselle, koska tavoitteena oli päästä Corcovadolle mahdollisimman aikaisin. Meidän ajatuksena oli, että sambailottelun jälkeisenä aamuna moni valitsisi nukkumisen ja pääsisimme tutustumaan näkymiin vähän pienemmässä väenpaljoudessa. Emme ehkä olleet miettineet asiaa ihan loppuun asti, sillä herääminen ei ollut meillekään todellakaan helppoa.

Mutta aamiaisen jälkeen lähdettiin seikkailemaan bussipysäkille. Havaitsimme tässä vaiheessa, että mitään varsinaisia bussiaikatauluja ei täällä tuntunut olevan. Busseja oli tietty määrä tietyille linjoille, jotka ajelivat omaa reittiään. Aikataulut kuitenkin tuntuivat olevan täysin epäsäännöllisiä, joten esimerkiksi kaksi 513 bussia saattoivat tulla 10 minuutin välein, mutta seuraavan tuloon saattoi mennä 25 minuuttia. Tämä ei kuitenkaan kovinkaan paljon haitannut, koska busseja kuitenkin kulki varsin runsaasti ja muutamaa kymmentä minuuttia enempää ei milloinkaan tarvinnut odottaa seuraavaa vuoroa.

Corcovado-vuori on yksi Rio de Janieron kuuluisimmista nähtävyyksistä yhdessä sokeritoppavuoren ja upean Copacabanan hiekkarannan kanssa. Corcovado-vuori kohoaa tijucan kansallispuistoon kuuluvasta sademetsästä. 704 metrisen vuoren päällä on kuuluisa 38-metriä korkea ja 700 tonnia painava Kristus-patsas, joka valmistui vuonna 1931. Corcovado-vuori kristuspatsaineen valittiin vuonna 2007 myös maailman yhdeksi seitsemästä uudesta ihmeestä äänestyksessä, joka päättyi 6.7.2007. Kyseisen äänestyksen järjesti sveitsiläinen säätiö ja äänestykseen osallistui lähes 100 miljoonaa ihmistä. Äänestyksen tulos julkaistiin sen päättymistä seuraavana päivänä näyttävässä tilaisuudessa Lissabonissa ja ohjelmaa seurasi yli 1,6 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa.

Täysin kiistaton äänestys ei kuitenkaan ollut, sillä monissa väkirikkaissa maissa, kuten Brasiliassa, Intiassa ja Kiinassa kampanjoitiin ja kannustettiin ihmisiä osallistumaan äänestykseen. Myös Unesco kieltäytyi tukemasta hanketta, koska piti sitä epädemokraattisena ja epätieteellisenä. Corcovado-vuori Kristus-patsaineen oli kuitenkin herättänyt kiinnostuksemme.

Paikallisbussimatka meni hyvin. Saapuessamme Corcovadon juurelle olimme tyytyväisiä valintaamme tulla paikalle sambakarnevaalin jälkeisenä aamuna. Turisteja ei näyttänyt olevan kuin kourallinen. Kipusimme vuorelle hammasratavaunun kyydillä. Rataa reunusti sademetsä ja vaunun ikkunoista näimme vastakkaisen vuoren rinteella sijaitsevan favelan. Kun pääsimme ylös, huomasimme, että pilvien/sumun takia näkymät Copacabanalle ja sokeritoppavuorelle olivat olemattomat. Käytännössä Corcovado-vuorelta ei nähnyt mitään. Lisäksi ihmisiä oli ylhäällä vuorella kaikesta huolimatta aivan liikaa. Ihmettelimme, että kuinka paljon ihmisiä siellä mahtaakaan olla suosittuun aikaan. Kokemus Corcovado-vuorella ei tuntunut kovinkaan erityiseltä. Ehkä tilanne olisi voinut olla eri, jos pilviä ei ollut. Mietimme hetken, että jäämmekö odottelemaan pilvien hälvenemistä. Välillä nimittäin pilvet hieman rakoilivat, mutta pian taas näytti siltä, että pilviä tulisi vain lisää. Päätimme, että emme jää odottelemaan, koska sää vaikutti siltä, ettei se lähiaikoina olisi muuttumassa.

Bussimatka takaisin hotellille oli aika pitkä, noin 40 minuuttia. Harmiksemme huomasimme bussin ikkunasta, että pilvet olivat kuitenkin hälvenneet Corcovadolta täysin. 30 minuutin odottamisella pilvet olisivat siis olleet kokonaan poissa. Sää Corcovadolla siis saattaa muuttua hyvinkin nopeasti.

Tämä laittoi meidät kuitenkin hieman ajattelemaan asiaa tarkemmin, mikä on paras aika vierailla Corcovadolla. Emme edelleenkään ole varmoja. Meidän viiden päivän Rion vierailun ajan, Corcovado oli pilvien peitossa suunnilleen puolet ajasta, vaikka muutoin taivaalla ei ensimmäistä päivää lukuun ottamatta ollut pilven pilveä. Voisi ajatella, että keskellä päivää pilviä olisi Corcovadolla vähiten, mutta toisaalta ihmisiä sen sijaan on silloin yleensä eniten. Lisäksi silloinkin on merkittävä riski, että patsas on pilvien peitossa. Näinhän oli ollut esimerkiksi edellisenä päivänä, kun olimme sokeritoppavuorella keskellä päivää. Tämän vuoksi olemme ehkä sitä mieltä, että Corcovadolla kannattaa kaikesta huolimatta vierailla heti aamulla ensimmäisten joukossa, jolloin ihmisiä on vähiten. Mikäli sää on pilvinen, saattaa olla mahdollista, että odotellessa pilvet hälvenevät kokonaan. Toisaalta saattaa myös olla, että Corcovado on koko päivän pilvien peitossa eikä vuorelta näe mitään, mutta muuhun aikaan Corcovado-vuori on vielä ruuhkaisempi. Kyllä Corcovado-vuorella kannattaa Rioon matkatessaan käydä, mutta kokemukselta ei kannata odottaa liikoja, ettei siihen pety.

19 Kommentit

  1. Tämä oli hyvä vinkkejä antava juttu. Harmi, että teille kävi noin.
    Itse huomaan myös matkoilla syyllistyvän ahneuteen ja haluan nähdä kaiken. Siinä tulee silloin noita aikataulupaineita.

    Vastaa
    • Mukava Sari kuulla, että koit postauksen hyödyllisenä! Aikataulupaineita meillä ei kylläkään ollut. Kristus-patsas kun on yksi suosituimpia nähtävyyksistä Rio de Janeirossa, niin olimme toivoneet pääsevämme vierailemaan patsaalla rauhassa näin karnevaalinäytöksen jälkeisenä aamuna. Kun siellä sitten olikin melkoisesti ihmisiä emmekä viihtyneet ihmistungoksessa, emme jaksaneet jäädä odottamaan pilvien väistymistä (siitä kun ei edes ollut merkkejä). Me olemme kyllä matkoilla aktiivisia, mutta tämä on meille luontaista. ?

      Vastaa
    • Ehkä tuo sumuisuus johtuu vuodenajasta. Itse muistan paikan juuri huikeista näköaloista, mutta myös armottomasta tungoksesta.

      Vastaa
      • Ilman tungosta patsaalle ei taida päästä… Hienoa, että sinä sait nauttia upeista näköaloista! Ja tosiaan, tuo pilvisyys voi kyllä johtua vuodenajastakin. Muutoin Rio de Janierossa ei tosin vierailumme aikaan ollut pilvistä, paitsi Corcovado-vuoren ympärillä velloi lähes jatkuva pilvimassa.

        Vastaa
  2. Johan oli näkymät 🙂 Ja hyvin klassista, että pilvet alkoivat väistyä heti, kun olitte jo paluumatkalla bussissa. Välillä reissussa joutuu odottelemaan, mitä varten itselläni on usein joku kevyt kirja mukana. Siitä on sekin hyvä puoli, että välillä vastaan tulee ihania paikkoja, joista nauttii ihan vaan olemalla. Vaan hauska muisto tämäkin on teille! Ja mielenkiintoisempi lukijalle kuin jos ei olisi ollut pilviä. Mielenkiintoista nähdä, minne seuraava postaus vie teidät!

    Vastaa
    • Mikä loistava, mutta niin yksinkertainen idea kantaa ohutta kirjaa mukanaan! Matkoilla on mukava lukea, mutta voisi nimenomaan kantaa mukana ohutta opusta mahdollisia joutilaisia hetkiä varten. Usein tykkäämme olla aamusta iltaan liikkeellä, joten paksumpaa kirjaa ei ole tullut kannettua mukana. Kiitos Antti tästä vinkistä. ?

      Vastaa
  3. Mukavan tempaava kirjoitus matkailusta ja siitä, että aina ei onni suosi näkymien myötä reissaajia. Kyllähän omillekin reissuille on osunut vastaavia pieniä pettymyksiä, että näköaloista ei ole päässyt nauttimaann sillä tavalla kuin olisi toivonut. Toisaalta ehkä tuli teillä todennäköisesti enemmän tutkittua katseella itse kristus-patsasta, kuin muuten olisi tullut?

    Vastaa
    • Mukavaa Rami, että viihdyit kirjoituksemme parissa! Aina onni ei tosiaankaan suosi näkymien osalta, mutta oli myös oma kokemuksensa ihmetellä sitä massiivista pilvimuuria. Ja onneksi jo seuraavana päivänä pääsimme ihailemaan kaupunkinäkymiä aivan vastaavalta suunnalta alemmalta vuorelta.

      Vastaa
  4. Olipa harmillista, että pilvet pilasivat osan kokemuksesta. Meille kävi samoin Sveitsissä, kun löysimme vuoren, jonka huipulta olisi parhaimmillaan selkeällä säällä nähnyt viiteen eri maahan. No se on onneksi suht lähellä ja tavoitettavissa joskus uudelleen. Kiinassa meillä taas kävi aivan hillitön tuuri, kun taivas selkeni juuri sillä hetkellä, kun olimme menossa maailman neljänneksi korkeimman rakennuksen huipulle. Monesti epäonnistumiset voivat kääntyä myös reissun siisteimmiksi jutuiksi 🙂

    Vastaa
    • Voi harmitus, kun tuolla Sveitsin matkallanne pilvet estivät näkemästä kauas! Olisi varmasti ollut mielenkiintoista katsella samanaikaisesti viiteen eri maahan. Onneksi tosiaan Sveitsi on lähellä ja sinne on helppo halutessaan palata uudelleen. Ja tuo Kiinan kokemuksenne: voin kuvitella sen riemun, kun matkalla ylös taivas yhtäkkiä selkeytyikin ja vastoin ennakko-odotuksianne maisemat avautuivatkin eteenne! ? On totta, että vastoinkäymisiltä tuntuvat hetket voivatkin kääntyä reissun kohokohdiksi. Kuten sadekuuron karkottamat muut turistit ja sateen tauottua oma hetki muutoin vilkkaan nähtävyyden äärellä.

      Vastaa
  5. Hieno matkakokemus ja onhan tuo patsas varmasti ollut hyvä tärppi nähdä, pilvisestä säästä huolimatta. 🙂 Kuvat ovat todella upeita siltikin ja kyllähän ne pilvet vähän rakoilivat maisemaotoksia varten, heh. 🙂 Meilläkin kävi aikoinaan samantyyppisesti, kun olimme eräälle korkealle linnalle kiipeämässä Espanjassa ja ilmat muuttuivatkin sateisiksi, kosteiksi ja sitäkin enemmän sumuisammiksi. Vuoren päältä ei silloin tosiaan nähnyt mitään niistä muutoin kauniista maisemista, joten ymmärrän kyllä harmistuksen tässä asiassa. Arvokas matkamuisto siltikin, jota kannattaa vaalia. 🙂

    Vastaa
    • Voi että, harmi kuulla sään muutoksesta huonompaan teidän Espanjan linnareissulla! Vaikka toisaalta, sumuisuus tuo omanlaistaan mystiikan tuntua linnaympäristöön ja sitä kautta on tarjonnut teille erilaisen kokemuksen, kuin aurinkoinen poutapäivä. ? Ja kuten totesitkin, arvokkaita muistoja nämä silti ovat.

      Vastaa
  6. Hei te sentään näitte patsaan ja lopulta maisemaakin jonkun verran, vaikka pilviä vielä olikin. Itse olin patsaalla niin pilvisellä säällä, että patsas häämötti hädin tuskin sumun keskeltä ja maisema oli juuri tuo pelkkä valkoinen tai no, harmaa seinämä. Kyllä tympi! Koska kyseessä oli risteilyn valmis retki, ei voitu jäädä odottamaan.
    Löysin vanhan postauksen aiheesta, kurkkaapa huvikses, siellä on videokin! 😀

    Vastaa
  7. Kyllä nämät on jotenkin niin legendaarisia paikkoja, että ne on pakko joskus päästä näkemään. Upeat maisemat muutenkin, harmi, että sumu vähän blokkasi tuota maisemaa. Noinhan siinä usein käy, että kun itse käy jossain niin eiköhän vähän päästä siellä olekin sitten hieno sää. Me ollaan tuohon nopeaan sumun tuloon totuttu täällä San Franciscossa, ja se on kyllä pilannut aika monen vieraan Golden Gate kuvat myös. Toisaalta itse kun ollaan täällä pysyvästi niin ollaan sitten saatu nauttia myös niistä sumuttomista päivistä jolloin maisemaa osaa arvostaa kaksi verroin enemmän.

    Vastaa
    • Californiassa matkatessamme huomasimmekin, että San Francisco on usein sumun valtaama. Me kävimme kahtena päivänä Golden Gate -sillalla ja molemmilla kerroilla sumua oli melkoisesti. Toisaalta tällaisissa paikoissa sumuisuus on myös osa tunnelmaa.

      Vastaa
  8. Oli kiva jatkaa näiden teidän Rion kokemusten lukemista? luen sopivasti fiktiivistä kirjaa, Seitsemää sisarta, jossa seikkaillaan myös näissä maisemissa.
    Kiva lopetus postauksella ja muutenkin hyvät ja käytännölliset vinkit seuraaville tuonne matkustaville. Hauskoja nuo kuvat, joissa Mikko poseeraa kera pilvien.
    Itse kävin tätä paikkaa muistuttavassa paikassa Dominikaanisen tasavallan Puerto Platassa, toki se oli pienemmässä mittakaavassa kuin tämä.

    Vastaa
    • Kiitos Emilia mieltä lämmittävästä kommentista! Pitääpä itsekin ottaa lukulistalle tuo Seitsemän sisarta, hauska palata kirjankin myötä Rion kujille. ?

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa