Bwindistä lähdettyämmä suuntasimme kohti Queen Elizabethin kansallispuistoa. Queen Elizabethin kansallispuisto on Ugandan eniten vierailtu kansallispuisto, joka johtuu varmasti ainakin osittain siitä, että sen sijainti on erinomainen. Ei erinomainen siinä mielessä, että se olisi erityisen lähellä Entebbeä tai Kampalaa, mutta sen sijaan se on samalla suunnalla kuin Bwindin vuorigorillametsät ja Kibalen simpanssimetsä, joka on Ugandan ja ehkä koko maailman paras paikka nähdä simpansseja. Ugandan muut kuuluisimmat kansallispuistot sijaitsevat aivan eri suunnassa.

Ugandan kansallispuistoista juuri Queen Elizabethin kansallispuistossa sanotaan yleisesti olevan laajin eläinkanta, joten ei sen suosio johdu pelkästä sijainnista. Tämä johtuu osittain siitä, että Queen Elizabethin kansallispuisto on maastoltaan hyvin monipuolinen. Queen Elizabethin kansallispuistossa on nimittäin klassisen afrikkalaisen savannimaisemien lisäksi metsää, kosteikkoa ja järviä. Queen Elizabethin kansallispuistossa voi nähdä afrikanpuhveleita, norsuja, leijonia, virtahepoja, topeja (joka on common tsesseben alalaji), sassabiantilooppeja (common tsessebe) ja kobantilooppeja (kob), hyeenoja, guoretsa-apinoita (white and black colobus monkey), jättiläismetsäkarhuja (giant forest hog), leopardeja sekä simpansseja, jos tekee tähän tarkoitetun vaelluksen. Kirahveja, gepardeja, villikoiria, sarvikuonoja, seeproja tai gnuuantilooppeja puistossa ei ole. Koska lukuisia tunnetuimpia safarieläimiä ei Queen Elizabethin kansallispuistossa ole, ei se ole ehkä paras valinta ensimmäiseksi ja varsinkaan ainoaksi safarikohteeksi. Kokeneemmalle safarikävijälle Queen Elizabeth sen sijaan sopii, sillä leopardeja näkee usein ja lisäksi siellä on muutama mainitsemisen arvoinen erityispiirre.

Queen Elizabethin kansallispuisto on kuuluisa puihin kiipeävistä leijonista. Puihin kiipeäminen ei ole leijonille tyypillistä käyttäytymistä. Pennut yleensä kyllä kiipeilevät leikkiessään, mutta aikuiset eivät. Queen Elizabethin lisäksi puihin kiipeäviä leijonia sanotaan olevan mahdollista nähdä Lake Manyaran kansallispuistossa Tansaniassa, jonne myös suuntaamme matkamme aikana. Queen Elizabethin kansallispuistossa puihin kiipeäviä leijonia näkee kuitenkin paljon todennäköisemmin, sillä niiden näkemiseen sanotaan olevan noin 80 %:n todennäköisyys, kun taas Lake Manyarassa niiden näkeminen on hyvin epätodennäköistä.

Queen Elizabethin kansallispuistossa on myös kuuluisa 32 kilometrin pituinen Kazingan kanava. Alun perin kansallispuiston nimi olikin Kazingan kansallispuisto, mutta nimi muutettiin jo kaksi vuotta perustamisen jälkeen vuonna 1954 Queen Elizabethin kansallispuistoksi. Kanaaliin tehdään yleisesti veneretkiä ja siellä sanotaan olevan yksi maailman suurimmista virtahepokannoista ja Niilin krokotiilejä siellä näkee myös varmasti.

Me emme kuitenkaan tällä matkalla menneet lainkaan Queen Elisabethin kansallispuiston porttien sisäpuolelle, vaan tyydyimme ajelemaan puiston reuna-alueilla porttien ulkopuolella. Siitä huolimatta näimme mukavasti safarieläimiä. Näimme norsuja, villisikoja, afrikanpuhveleita, oliivipaviaaneja , sassabinantilooppeja ja kobantilooppeja. Olimme eläimistä innoissamme, mutta minimiin jääneiden muutaman viimeisen yön nukkumisien jälkeen kumpikin taidettiin välillä hieman torkkua. Hieman sykettämme nostatti pieni kolari, johon jouduimme. Tiet olivat kapeita ja vastaan tullut kuorma-auto osui automme kylkeen. Kolarista huolimatta jatkoimme safariamme. Pohdimme, miten upeita tulevat viikot ovatkaan ja mitä kaikkea tulemme näkemään ja kokemaan.

4 Kommentit

  1. Upean näköistä! Tosi mielenkiintoisen oloinen paikka. Muutama kaveri on Ugandassa ollut pidemmän aikaa, ja se olisi kyllä maana kiinnostava kohde- ihan jo pelkästään luontonsa puolesta. Onneksi kolarissa ei käynyt pahemmin… tuommoiset aina säikäyttää, etenkään kun ei ole tutuilla teillä.

    Vastaa
    • Kiitos kommentista!

      Uganda onkin tosi mielenkiintoinen. Nimenomaan sen luonnon vuoksi me kävimme siellä viime syksynä ja käymme jälleen ensi syksynä. Mielenkiintoista on myös, että pääosissa Ugandaa on kaksi sadekautta toisin kuin esimerkiksi naapurimaissa Keniassa ja Tansaniassa. Tämän vuoksi Ugandan maisemat ovat ympäri vuoden varsin erilaiset ja Uganga onkin paljon ”vihreämpi”.

      Onneksi tosiaan kolarissa ei käynyt pahemmin. Jos nokat olisivat osuneet, olisi siinä todennäköisesti käynyt todella huonosti. Se tilanne tapahtui kuitenkin nopeasti eikä ehtinyt kovin paljoa säikäyttää, mutta ylipäätään liikenne noilla seuduilla on varsin pelottava. Tiet on kapeita, hitaita pitkiä rekkoja on paljon ja niitä ohiteaan surutta myös ylämäissä, kun näkyvyys on todella huono.

      Kiva, että jätit kommenttia!

      Vastaa
  2. Jäin kyllä miettimään tuota liikenteen vaarallisuutta. Minua on lapsena viety kaikenlaisiin paikkoihin ja liikenne on ollut mitä on. Siitä huolimatta nyt kun mukana ovat omat pienet lapset, olen aivan varpaillani jos tiedän, että liikenne on ihan hullua. Aika paljon ollaan nykyään vuokrattu autoa reissuilla, mutta tuolla ei mieheni varmastikaan uskalla ajaa. Kuinkahan turvallista sitten on paikallisten kyydissä ja voiko siihen vaikuttaa…?

    Vastaa
    • Mekin yleensä tykätään vuokrata auto reissuilla. Itsenäisesti ajamalla on niin helppoa liikkua paikasta toiseen. Ugandassa järjestetyn retken suurimpiin etuihin kuuluu, ettei tarvitse lähtökohtaisesti miettiä esimerkiksi sitä, milloin saa seuraavaksi ruokaa ja että minkälaatuista se on. Myöskin kaikenlaisesta muusta säätämisestä jää iso osa pois.
      Tiet ovat paikoitellen uskomattoman huonossa kunnossa. Oikeastaan ne ovat niin huonossa kunnossa, että oma ajaminen jää väliin pelkästään tämän vuoksi. Kaupunkien ajokulttuuri on myös kaoottinen. Eniten olen kuitenkin pelännyt, kun kuski tekee uhkarohkeita ohituksia maanteillä. Paras keino tämän välttämiseen on se, ettei joudu tilanteeseen, jossa on kiire. Lisäksi oppaalta/kuskilta voi tietysti pyytää, ettei tekisi uhkarohkeita ohituksia. Ajonopeudet eivät kuitenkaan ole teiden huonon kunnon vuoksi kovin kovia, mutta 60 km/h vauhdilla nokkakolari rekan kanssa on kohtalokas.

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa