Pallas-Yllästunturin kansallispuisto sijaitsee Länsi-Lapissa Enontekiön, Kittilän, Kolarin ja Muonion kuntien alueella. Se on Suomen selvästi Suomen suosituin kansallispuisto kävijämäärillä mitattuna; vuonna 2020 vuotuisia kävijöitä Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa oli yli 550 000. Kävijätutkimuksen mukaan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston vierailijat arvostavat erityisesti alueen maisemia, laajaa polku- ja latuverkostoa sekä yleistä siisteyttä ja turvallisuutta. Pallastunturien maisema on valittu myös yhdeksi Suomen kansallismaisemaksi.
Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on yksi Suomen suurimmista, ja sitä suurempia kansallispuistoja ovat ainoastaan niin ikään Lapissa sijaitsevat Lemmenjoen ja Urho Kekkosen kansallispuistot. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on myös Pyhä-Luoston ohella Suomen vanhin kansallispuisto, joka se on ollut vuodesta 1932 lähtien.
Palkaskeron kierros
Palkaskeron kierros on 6,9 kilometrin mittainen rengasreitti. Reitti alkaa Pallastunturin luontokeskukselta, samoin kuin 8,3 kilometrin mittainen Taivaskeron kierros. Jos luontokeskus on auki, kannattaa siellä ilman muuta käydä joko ennen patikointia tai patikoimisen jälkeen.
Reitin loppupuolella on myös ruotsalaisen Mats Wikströmin oravaveistoksia Orava-avenuella. Eri asennoissa olevat oravat ilmentävät maailman suuria uskontoja ja sitä kautta koko luomakunnan ykseyttä. Oravia on seitsemän erilaista.
Palkaskeron huipulle
Palkaskeron kierros kulkee aluksi tunturien välissä melko tasaisella maalla, kunnes nousee Palkaskeron huipulle 705 metrin korkeuteen. Sieltä polku laskeutuu pikkuhiljaa tunturin toista puolta alas kiertäen takaisin luontokeskukselle.
Reitti ei ole kovin vaativa, ja se sisältää nousua maltilliset 250 metriä. Luontoon.fi-sivusto luokittelee reitin keskivaikeaksi, ja sellainen se omastammekin mielestämme on. Nousumetrien lisäksi tunturin laella kuitenkin on myös rakkakivikkoa, joten tukevat kengät on hyvä olla jalassa. Toisaalta reitistä selviää varmasti myös lenkkareissa.
Palkaskerolta aukeaa mahtava maisema mm. Pallasjärvelle, Leville sekä Lommol- ja Sammaltuntureille. Kauimpana kansallispuiston eteläosassa siintää Ylläs. Palkaskeron polulla kukkivat alkukesästä pikkuruiset tunturikukat, uuvana ja sielikkö. Ruska-aikaan puolestaan maa ja tunturin rinteillä olevat tunturikoivut hehkuvat värikkäinä.
Meidän kokemuksemme Palkaskeron kierrokselta
Me olimme paikalla varsin aikaisin aamulla ja saimme kulkea reitin täysin rauhassa. Puolenvälin jälkeen vastaan tuli yksi pariskunta, mutta muuten emme reitin aikana nähneet muita retkeilijöitä. Saimme jälleen huomata, että sää saattaa tunturissa muuttua joskus nopeastikin. Aluksi ollut aurinkoinen sää muuttui hetkeksi aikaa tunturilta laskeutumaan lähtiessämme sumuiseksi. Onneksi näkyvyys kuitenkin muuttui uudelleen hyväksi.
Poroja näimme Palkaskeron kierroksen aikana useita, yhden vielä aivan lopussa ennen saapumista takaisin luontokeskukseen.
Me pidämme yleensä erityisesti sellaisista tuntureissa kulkevista reiteistä, joissa on paljon tunturi- ja vaivaiskoivua, jolloin ruska hehkuu todella värikkäänä. Palkaskeron kierroksella näitä ei kovinkaan paljoa ollut, mutta reitti oli silti mieluisa, vaikka iso osa reitistä kulki avotunturissa. Maaruska oli paikoitellen todella värikästä.
Palkaskeron herkkä tunturikasvillisuus
Palkaskeron kierroksella tulisi pysyä merkityllä polulla, jottei herkkä tunturikasvillisuus vahingoitu. Tämän vuoksi suosittelemme välttämään patikoinnissa myös keskipäivän ruuhkaisimpia tunteja, sillä pahimmillaan reitti Palkaskerolle saattaa mennä melkoiseksi jonossa kävelemiseksi.
Onko Palkaskeron kierros sinulle tuttu?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
24 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
En tiennytkään, että alueen maisemat ovat yksi kansallismaisemistamme. Pitääpä kertoa siellä kanssani vaeltaneelle ystävälleni. Upeita ovat alueen maisemat! Ja etenkin ruska-aikaan. Tunnelmallisia kuvia on Marika ottanut!!!
Moni ei varmaan tätä tiedäkään. Koli lienee tunnetuin Suomen kansallismaisemista, mutta Pallastunturit ovat myös saaneet tämän kunniamaininnan. Ruska-aikaan tunturit ovat meidänkin mielestämme kauneimmillaan. Kiitos Mari kommentistasi.
Nämä kuvat ja upeat sumuiset maisemat tuovat heti mieleen sen, että pitäisi lähteä itsekin koluamaan näitä maisemia! Meillä Suomessa on todella mahtavia paikkoja, joita harvempi on nähnyt.
Kiitos Maria. Suomessa on paljon upeita paikkoja. Olemme tykänneet todella paljon kierrellä eri puolella Suomea patikoimassa, siitä on muodostunut meille mieluisa yhteinen harrastus. Luonnossa on hyvä olla.
Upeita kuvia! Ja oli kiva päästä nojatuolimatkailemaan itselle täysin uuteen ja vieraaseen kansallispuistoon! 🙂 Kiitos siis tästä!
Voi kiitos Eveliina. Kiitos sinulle, kun luit ja kommentoit. Ilahduttaa kuulla, että viihdyit nojatuolimatkalla Pallastuntureilla.
Ihmeen kaunista on ja hyvää tietoa vastaisen varalle reitillä kulkemisesta. Mietin ovatko ne ruuhkat enimmäkseen ruska-aikaan vai vetääkö kansallismaisema väkeä pidemmänkin sesongin..
Lapissa on todella kaunista ruska-aikaan. Ruska-aikaan on varmaankin eniten ruuhkaa, mutta kyllä väkeä siellä muulloinkin riittää. Jos haluaa kulkea ilman ruuhkia, kannattaa siis miettiä mihin vuorokaudenaikaan suuntaa patikoimaan.
Upeat maisemat! Nuo aamuntunnit on luonnossa jotenkin ihan parhaita. Ja minusta tuo sumu juuri näyttää upealta noissa kuvissa ja tuossa paikassa. Ja poroistakin olette onnistuneet näkemään aika upeita yksilöitä. Enpä muista milloin olen viimeksi nähnyt kunnon ruskaa. Taisi viisi vuotta sitten Japanissa. Olisi kyllä jo aika lähteä ruskaretkelle jonnekin.
Olen Paula kanssasi niin samamaa mieltä! Aamutunnit luonnossa ovat aivan parhaita. Se on totta, että sumu voi olla myös hyvin kaunista. Sitä helposti itse toivoisi hyvää näkyvyyttä, ja joskus paikan päällä sumuisuus harmittaa kun ennakkotoiveet ovat olleet muuta. Nuo näkemämme porot olivat upeita, muutama komea sarvipää tuli nähtyä.
Oi, Japaniin olisi ihana mennä ruskaretkelle! Olemme Mikon kanssa puhuneet siitä useamman kerran. Pidemmälle suuntautuvissa ruskaretkissä joutuu jännittämään osuuko ajankohta nappiin.
Siinä missä jotkut eteläisen Suomen kansallispuistojen reitit tuntuvat välillä olevan yhtä rämpimistä kuusirämeiköissä, niin tuolla näyttäisi ainakin olevan tarjolla avoimia maisemia, näin syksyllä kauniita värejä, taidetta ja isoja eläimiäkin 🙂 Taidetta tosin taisi olla ainakin Kurjenrahkassa Turun lähellä.
Palkaskeron kierroksella todellakin pääsee nauttimaan avoimista tunturimaisemista. Tuo Orava-avenua oli kiva yllätys, kovin usein kansallispuistoissa ei näy taidetta. En muistakaan nähneeni taidetta Kurjenrahkan kansallispuistossa. Muistatko Pirkko missä siellä sitä oli ja minkälaista?
Palkaskeron reitti on kyllä kiva! Kun me se kierrettiin, niin ei ollut silloinkaan juuri muita siellä reitillä kun taas Taivaskero oli ihan ruuhkainen. Meille iski kans kesken reitin ihan valtavan kova tuuli, joten se on jäänyt sieltä myös mieleen. Tykättiin kans tuosta orava avenuesta, se oli niin hellunen 🙂 Se on jännä vaikka Taivaskero ja Palkaskero on ihan vierekkäin, niin silti ne on keskenään erilaisia kokemuksia.
Hienot porokuvat ja upea ruskamaisema. Porot eivät vissiin välitä ihmisistä tai pelkää, kun niin läheltä oot saanut kuvattua niitä.
Kiitos Sini. Nämä porokuvat olen ottanut 105mm polttovälillä, ja myöhemmin tietokoneella vielä rajannut kuvia lähemmäs. Joten aivan näin viereen poroja en mennyt. Etenkin rykimäaikaan kannattaa varoa lähestymästä hirvaita, ne saattavat olla hormoneiden vaikutuksesta aggressiivisia.
Taivaskeron reitti onkin kansallispuiston suosituin, joten en ihmettele kokemaasi. Ja tosiaan, Taivaskero ja Palkaskero eroavat reitteinä selvästi toisistaan. Sen takia halutaankin Mikon kanssa kiertää kattavasti kansallispuistojen reittejä, sillä eri reitit voivat olla hyvinkin erilaisia kansallispuiston sisällä.
Orava-avenua oli todella hienosti toteutettu. Ja reitti on esteetön, mikä on mahtavaa. Hienoa, kun erilaisia retkeilijöitä huomioidaan.
Palkaskeron reitti ei ole tuttu, mutta Pallas-Hetta -reitti oli ensimmäinen pitkä vaellukseni syyskuussa vuonna -96. Sopii aloittelijalle, kun reitti näkyy maastossa kilometrien päähän. Lähdettiin kaverin kanssa Pallasjärveltä ja päädyttiin Hettaan. Säät tosiaan vaihtelivat, mutta ei muistaakseni saatu ihan sadetta tai lunta niskaan.
Pallasjärvellä yövyttiin ennen reitille lähtöä. Yöllä jokin tökki telttaamme koko ajan ja aamulla tyhjää eväsmakkaroiden pakkaus teltan edustalta oli riepoteltu ja purtu. Ihmettelimme, mikä hirmuinen peto täällä riehui. Silloin läheisestä Metsäntutimuslaitoksen talosta tuli nainen pienen koiran kanssa ja pahoitteli, että hänen koiransa levitteli roskiamme eli sitä makkarapakettia. Sitten hän kysyi, miten nukuimme. ”Teidän telttanne kun on keskell meidän myyräntutkimuskenttää.”
Hah hah, oi mikä vaellusmuisto. Kiitos Ismo, kun jaoit tämän. Varmasti ikimuistoinen tuo vaellus. Tuo on totta, kyseinen reitti on varsin selkeästi merkitty. Kuten myös nämä lyhyemmät Pallas-Yllästunturin reitit, eksymistä ei tarvitse pelätä.
Komeita maisemia ja upeaa ruskaa! Porot ja oravaveistokset samaten! Tämä ruskaretkien aika on itselleni aina kiireistä töissä, joten ei oikein näihin tunnelmiin ole itse päässyt. Asia pitäisi kyllä korjata.
Kiitos Ahti. Tuo orava-avenua oli kiva yllätys, en ollut lukenut siitä etukäteen. Kiva myös, että orava-avenuen reitti on esteetön. Toivottavasti pääsisit lähivuosina pitämään töistä vapaata ja nauttimaan Lapin ruskasta. Ehdottomasti kannattaa kokeilla. Me olemme Mikon kanssa tykästyneet syksyiseen Lappiin.
Palkaskeron kierros, niin ikään koko seutu on minulle vieras. Ei tullut panostettua kotimaanmatkailuun joskus silloin, kun asuimme vielä Suomessa. Silloin se olisi helppoa, nyt tunturimaisemiin on liki 5000 km matkaa.
Luonto on aivan upea tuntureilla. Se poikkeaa kaikista, mitä olen ikinä nähnyt omilla silmilläni. Sen takia olisi kiva päästä sinne joskus itsekin, Onneksi tunturimaisemia säästetään tuleville sukupolville, joten pääsemme nauttimaan niistä vielä lastenlasten seurassa.
Ymmärrän sen, että haluaa lomilla käydä ulkomailla, eikä tule lähdettyä Lappiin tuntureita kiertämään. Lapin ruskaretket ovat meille todella mieluisia ja on todella rentouttavaa kiertää luonnossa syksyn väriloistoa ihaillen. Kuten Nadine sanoit, onneksi kansallispuistojen myötä Suomen luontoa suojellaan.
Todella kauniit syksyn värit <3 Kiertääkö reitti siis koko matkan ajan näkyvää polkua pitkin? Mietin vaan, että jos kohdalle sattuu kovin sankka sumu, niin vaikeutuuko suunnistaminen miten paljon.
Lapissa ruska on niin kaunista. Ylempänä tunturissa etenkin rakkakivikossa polku ei erotu niin selvästi kuin alempana tunturissa, mutta polun seuraamisessa auttaa tällöin puutolpat. Hyvin sankalla sumulla polulla pysyminen toki on haastavampaa.