Nuuksion kansallispuisto on vuosittaisella kävijämäärällä mitattuna Suomen kolmanneksi suosituin kansallispuisto. Nuuksion kasallispuistossa käy vuosittain yli 300 000 vierailijaa. Nuuksio on pinta-alaltaan 53 neliökilometriä, joten sitä verrattain pienenä varsinkin, jos verrataan sitä Pohjois-Suomessa sijaitseviin kahteen Suomen eniten vierailtuihin kansallispuistoon. Tämä tarkoittaa väkisinkin sitä, että koko Nuuksion kansallispuistoa ei saa itselleen, kun siellä vierailee.

Me vierailimme Nuuksion kansallispuistossa helmikuun lopussa. Ajattelimme, että ajankohta voisi olla siinä mielessä otollinen, että kansallispuistossa olisi helmikuussa hieman rauhallisempaa kuin kesän tai syksyn aikana. Emme ole Nuuksion kansallispuistossa aikaisemmin olleet, joten emme osaa verrata ihmismäärää kesään tai syksyyn, mutta ihmisiä oli Nuuksion kansallispuistossa joka tapauksessa monikymmenkertainen määrä verrattuna esimerkiksi edellisiin vierailleihimme Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistoihin.

Nuuksion kansallispuiston suosituin sisäänkäyntipaikka on Haukkalammelle. Mekin suunnattiin sinne. Tietysti olisimme voineet valita jonkin rauhallisemman alueen tutustua puistoon, jolloin ihmisiä olisi ollut huomattavasti vähemmän. Halusimme kuitenkin nähdä Nuuksion kansallispuiston kuuluisimmat maisemat ja rengasreitit. Haukkalammelta lähtee kolme kuuluisaa rengasreittiä: Punarinnankierros (2km), Haukankierros (4km) ja Korpinkierros (7,2 km).  

Nuuksion kansallispuisto on kuuluisa jääkauden jälkeensä jättämistä maisemista. Nuuksiosta löytyy rotkoja sekä karuja jäkälän ja harvan männikön peittämiä kalliota sekä Mustalammen ajelehtivat turvelautat. Kolmen edellä mainitun reitin yhteispituus on vain hieman yli 13 kilometriä, jonka vuoksi ne voi helpohkosti kiertää kaikki saman päivän aikana. Me päätimme tehdä juuri niin.

Aloitimme kierroksemme pisimmästä Korpinkierroksesta. Heti kierroksen alussa olevalla nuotiopaikalla oli kymmeniä varsin meluisia ihmisiä. Nuotiopaikan ohitettuamme ihmisiä olikin onneksi jo huomattavasti vähemmän. Silloin tällöin muita reippailijoita tuli vastaan, mutta pääasiassa saimme kulkea Korpinkierroksella rauhassa. Korpinkierroksesta osa kuljettiin kalliolla, jota kahdella lyhyemmällä reitillä on huomattavasti vähemmän. Lisäksi Korpinkierros on kuuluisa useista lammista, joita reitin varrella on. Reitin sanotaan olevan haastava ja että aikaa olisi hyvä varata jopa neljä tuntia. Me emme kuitenkaan Korpinkierrosta kovinkaan haastavana pitäneet eikä aikaakaan mennyt edes kahta tuntia, vaikka kävelimme varsin rauhallisesti valokuvia ottaen.

Kun Korpinkierros tuli päätökseen, oli sen päätepisteen läheisyydestä mahdollisuus lähteä Haukankierrokselle. Haukankierros muistutti jonkin verran Korpinkierrosta, mutta oli kuitenkin hieman erilainen. Ensinnäkin Haukankierroksen dramaattiset rotkomaisemat puuttuivat Korpinkierrokselta kokonaan. Myös sammalmetsää oli Haukankierroksella enemmän kuin Korpinkierroksella. Neljän kilometrin mittainen Haukankierros oli melko nopeasti kävelty.

Haukankierros päättyi lähelle parkkipaikkaa, jossa automme oli. Parkkipaikan läheisyydestä lähti kolmas rengasreitti, Punarinnankierros. Punarinnankierros on meidän mielestämme Nuuksion kansallispuiston paras paikka ihailla kuuluisaa Mustajärveä, joka on kuuluisa sen turvelautoista. Muualtakin järven näkee, mutta vain korkealta ja kauempaa. Täällä pääsimme jopa kävelemään järven jäälle, jossa useammalla reippailijalla oli retkiluistimet.

Myös Punarinnan kierroksen alussa oli nuotiopaikka, jossa ihmisiä oli valtavasti. Mutta aivan kuten Korpinkierroksella, myös Punarinnankierroksella väkimäärä väheni heti, kun ohitimme nuotiopaikan ja siirryimme varsinaiselle Punarinnan kierrokselle. Punarinnankierroskin oli mukava reitti, joka tarjosi Mustajärven lisäksi maisemana lähinnä kuivaa kangasta.

Mitä mieltä me sitten olimme Nuuksion kansallispuistosta? Olimme ensinnäkin tyytyväisiä, että lähdimme käymään Nuuksiossa. Loppujen lopuksi pelkäsimme, että ihmisten määrä olisi häirinnyt meitä enemmän. Nuotiopaikoilla ihmisiä oli kyllä valtavasti, mutta rengasreiteillä oli huomattavasti rauhallisempaa. Ehkä suuri osa vierailijoista ei välitä patikoinnista ja tulee luonnonhelmaan syömään eväitä ja katselemaan Mustajärveä. Muutama isompi porukka tuli rengasreiteillä vastaan, mutta yksikään näistä ei puhunut Suomea. Vaikuttaisi siis siltä, että kävijöistä yllättävänkin suuri osa on ulkomaalaisia. Emme kuitenkaan pitäneet Nuuksion kansallispuistoa maisemiltaan aivan yhtä hienoina kuin vaikka Torronsuon tai Liesjärven kasallispuistoja, vaikka päivämme oli erittäin onnistunut ja pidämme Nuuksiota ilman muuta vierailun arvoisena puistona!

Oletko sinä käynyt Nuuksion kansallispuistossa?