Vilma kirjoitti Coloring the world -blogissaan siitä, minkälaiseksi matkaajaksi hän itsensä määrittelee. Me emme yleensä halua määritellä itseämme tiettyyn muottiin vaan haluamme olla avoimia erilaisille vaihtoehdoille ja matkaa suunnitellessa ja matkavalintoja tehdessä kuunnella sen hetkistä olotilaamme. Tämä leikkimielinen itsensä kategorointi oli kuitenkin mielenkiintoista luettavaa ja kun huomasimme pohtivamme, mihin kategoriaan itsemme laittaisimme, päätimme kopioida postausidean.
Omien mieltymystensä tutkailu on hyödyllistä, sillä erilaisia tapoja matkustaa on monenlaisia ja myös matkalla voi toteuttaa omaa itseään. Meidän matkakohteemme ovatkin muotoutuneet vuosien myötä enemmän ja enemmän meidännäköisiksi.
Omassa postauksessaan Vilma on avannut määritelmiään erilaisille matkailijan stereotypioille. Ja nyt pohtimaan, millaisena matkaajana me näemme itsemme.
Reppureissaaja vai luksusmatkailija?
Emme miellä itseämme perinteisiksi reppureissaajiksi, emmekä kuitenkaan perinteisiksi luksusmatkailijoiksi. Matkoilla panostamme mielenkiintoisiin kohteisiin ja kokemuksiin. Esimerkiksi erilaiset Afrikan safarit, Etelämanner ja Galapagossaaret ovat kalliimmanpuoleisia matkakohteitamme. Safareilla olemme valinneet yksityissafarin, sillä olemme omaa rauhaa arvostavia ja meillä on vahvat omat mielenkiintomme kohteet, jotka voivat erota keskivertosafarimatkailijasta. Lisäksi usein haluamme räätälöidä safarit juuri omia toiveitamme vastaavaksi ja tämä ei ryhmäsafareilla onnistuisi.
Matkoilla olemme yöpyneet varsin erilaisissa majoituksissa. Yhdysvalloissa halpa motelli laitakaupungilla on aika yleinen majoitusmuoto. Perussiisti huone omalla kylpyhuoneella riittää. Olemme myös olleet viikon telttamatkalla Amazonin viidakossa. Tällöin teltassa nukkuminen oli ehdottomasti osa kokemusta ja tämä mahdollisti siirtymisen päivä päivältä syvemmälle viidakon uumeniin. Telttailu Amazonissa ei ollut ihan edullista, vaikka ei sitä varsinaisesti luksukseksikaan miellä.
Myös Afrikassa olemme halunneet kokeilla teltassa nukkumista, vaikka useimmiten olemme safareilla valinneet majapaikaksi hyvätasoisen lodgen. Aivan kalleimpia safarimajoituksia emme ole kokeneet panostuksen arvoiseksi, sillä safareiden lodget ovat usein varsin hyvätasoisia ja haluamme viettää suuren osan ajastamme villieläimiä bongailemassa!
Edellä olevista seikoista johtuen näkisin meidät matkakohteen ja matka-aktiviteettien suhteen luksusmatkailijoina.
Omatoimi- vai pakettimatkailija?
Tämä määritelmä on kohdallamme selkeämpi. Olemme käyneet kaikissa maanosissa ja Etelämannerta lukuunottamatta olemme käyneet niissä useamman kerran. Aina olemme matkustaneet siinä mielessä omatoimisesti, että emme ole käyttäneet matkatoimistoja. Kohteissa olemme sitten ottaneet erilaiseja toureja. Esimerkiksi Raja Ampatissa olimme viikon snorklaussafarilla, jossa siis kiersimme laivalla eri kohteissa snorklaamassa valmiin ohjelman mukaisesti. Kuitenkin miellämme itsemme vahvasti omatoimimatkailijoiksi. Tämä matkustustapa sopii meille todella hyvin, mutta tietenkään mitään yhtä oikeaa tapaa matkustaa ei ole.
Turre vai asiantuntija?
Aina on tullut perehdyttyä kohteeseen erittäin hyvin etukäteen, jopa niin hyvin, että osaisin helposti kertoa siitä muille. Tämä siksi, jotta osaan valita kohteesta meitä eniten kiinnostavimmat asiat. Omana näkökulmana on kuitenkin se, mitä kohteella on tarjota, enkä perehdy esimerkiksi paikalliseen historiaan tai poliittiseen tilanteeseen pintaa syvemmältä. Emme koe, että voisimme nostaa esille kaupunkikohteiden parhaimpia ravintoloita tai kahviloita, kun emme kuitenkaan ole vierailleet kuin pienen pienessä murto-osassa. Joten turrena varmaan matkoille mennään. Paitsi tietysti kotimaan matkailussa. Suomessa on upeita luontokohteita todella paljon, ja niissä tulee vierailtua ahkerasti.
Somettaja vai seikkailija?
Meillä on ollut blogi nyt vähän yli vuoden ja niin ikään Instagram- ja Facebook-tilit. Tätä ennen minulla ei ollut kumpaakaan eikä henkilökohtaisesti ole vieläkään. Reissuissa valokuvaaminen on kuitenkin ollut aina isossa roolissa, mutta kuvaamme puhtaasti itseämme varten. Emme ikinä matkaisi jonnekin vain saadaksemme sieltä upean kovan someen, vaan valitsemme aktiviteettimme ja kohteemme puhtaasti omia kokemuksiamme varten. Emmekä myöskään hyppäisi hotellihuoneen kylpyammeeseen somekuvaa varten. Blogiin tallennetut matkakertomukset ovat myös oiva tapa palata uudelleen muistelemaan kokemaamme. Ikinä, myöskään blogin aikana, en ole käyttänyt mitään sosiaalista mediaa matkani aikana. Eli vaikka valokuvaus on tärkeässä roolissa, niin näemme itsemme seikkailijoina.
Suorittaja vai nautiskelija?
Matkustelemme ensinnäkin siksi, että haluamme viettää lomamme ja vapaa-aikamme mahdollisimman mukavasti. Emme kuitenkaan juurikaan lepää hotellihuoneessa, saatikka ota aurinkoa rannalla. Safarilla haluamme olla nimenomaan mahdollisimman paljon safarilla katsomassa eläimiä, emme baarissa tai altaalla. Snorlausmatkalla haluamme snorklata ja nähdä upeaa vedenalaista maailmaa. Kaupunkilomallakin mieluummin tutkimme kaupungin katuja kuin olen hotellissa. Emme kuitenkaan pyri näkemään mahdollisimman montaa paikkaa, vaan haluamme matkoiltamme upeita kokemuksia. Haluammekin käyttää matkaan varatun ajan hyvin ja lomamme ovatkin hyvin aktiivisia.
Nämä määritelmät kuvaavat meidän tämän hetkistämme tapaa matkustaa. Elämäntilanteet ja mieltymykset voivat toki muuttua ja liian tiukasti emme halua itseämme kategorisoida. Luontokohteet ovat tällä hetkellä olennainen osa matkustustamme.
Olisivatko sinun vastauksesi samansuuntaisia? Vai eroaako matkustusmieltymyksesi ja -tapasi olennaisesti meistä?
35 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Jäi teiltä ottamatta kantaa oletteko suorittajia vai nautiskelijoita? Lukemani perusteella suorittajia. Mutta mun mielestä jokainen matkablogaaja on suorittaja. Haluaa elää ja kokea ympäristöään. Suorittaminen ei tarkoita vain jokaisen museon koluamista, maapongausta tms. pelkästään. Ja sitä, että suorittaja ei nauttisi.
Oletteko pariskuntana samanlaisia näissä kaikissa asioissa? Mieheni kanssa eroamme ehkä eniten siinä, mitä toivomme esim majoitukselta – kun mä kuitenkin teen varaukset, niin mä määrittelen tason 🙂
Kyllä me molemmat suorittajia ollaan. Ja nimenomaan niin, että tehdään meitä itseämme kiinnostavia asioita. Ja kuten Mari kirjoititkin, aktiivinen tekeminen ei tarkoita, etteikö lomastaan nauttisi.
Olipa hyvä tarkentava kysymys meidän välisistä eroista matkailumieltymyksissä! Tämän olisi näin jälkikäteen ajatellen voinut sisällyttää postaukseen, mutta vastaan nyt vain sinulle. Kaikissa osioissa olemme samankaltaisia, toki joissain kohdissa toisen piirteet ovat voimakkaampia. Mikko on meistä ehdottomasti seikkailuhenkisempi ja hänen mukanaan olen päässyt kokemaan matkoillamme upeita asioita. Hän on myös meistä se asiantuntija, joka matkamme pääasiassa suunnittelee. Minä pidän pienissä määrissä myös luppoajasta, jolloin voin esimerkiksi uppoutua kirjan pariin. Kuten mainittua, rannalla loikoillen emme kuitenkaan kumpikaan viihtyisi.
Olet varmaan Mari oikeassa, että jokainen matkabloggaaja on näistä luokitteluista suorittaja. Mutta tekeekö se sitten meistä liian homogeenisen joukon? Pitäisiköhän perustaa matkablogi, jossa olisi reilusti ja teeskentelemättä laiska nautiskelija-turre, joka ei someta eikä seikkaile, vaan kiertää edullisimpia pakettimatkakohteita, minne nyt halvan äkkilähdön saa. Sieltä sitten kertoo pohdintojaan ja huimioitaan uima-altaan ja drinksun ääreltä. Voisi olla kyllä mukavan toisenlainen matkablogi.
Kiva kirjoitus, saatan vastailla jossain vaiheessa näihin kysymyksiin omassakin blogissa! Minulle ideaali on aina se, että voi asua uudessa maassa, mutta tämä ei tietysti ole aina mahdollista. Kade teidän extreme-kohteita, kuten Amazonilla yöpymistä!
Olisi mielenkiintoista lukea sinun oma versiosi postauksesta! Minäkin nuorempana haaveilin useassa maassa asumisesta, jotta paremmin pääsisin sisälle kulttuuriin ja oppisin kielen vivahteet. Mutta niin ne omat haaveet muuttuivat ja tämä on minun näköiseni valinta tällä hetkellä.
Todella mielenkiintoinen postausaihe, pitää varmaan toteuttaa tämä omassakin blogissa jossain vaiheessa. Mä olen varmaan jokaisessa kohdassa vähän välimaastoa. Poikkeuksena tuo kohta, mikä teilläkin oli selkein – olen omatoimimatkailija henkeen ja vereen. Ottaisin pakettimatkan vain sillon, jos haluaisin helposti äkkiä lämpimään rantalomalle. Tollasta lomahalua ei vaan hirveästi ole vielä tullut vastaan.
Kopioi Laura postauspohja ihmeessä omaan käyttöön! Näitä bloggaajien pohdintoja on mielestäni mukava lukea. Toivetta päästä rannalle loikoilemaan ei ole meilläkään toistaiseksi vielä ollut, ja epäilen, että ikinä tulisikaan. Onneksi pakettimatkojakin on kuitenkin monenlaisia, esimerkiksi huimia valokuvausmatkoja, joissa matkailuun voisi yhdistää itsensä kehittämisen.
Tämä oli tosi hauska postausidea. Piti ihan käydä lukemassa se alkuperäinenkin versio, ja ehkäpä kirjoittelen itsekin vastaavan postauksen. Tunnistin itseni (tai perheemme) tosi monesta kohdasta. Ihan huvitti tuo, että joku muukin ”opiskelee” kohteesta noin paljon matkaa suunnitellessa. Minä myös teen niin mutta se jotenkin kuuluu siihen lähtöinnostukseen. Tuntuu kivalle tietää taustaa siitä minne on menossa. Ja meillä kanssa taitaa mennä jonkin verran suorittamisen puolelle nämä reissut kun kaikki pitää aina nähdä ja kokea. Nautislemme sitten jälkeenpäin muistelemalla kuinka mukavaa oli suorittaa kaikki aktiviteetit.. ha ha.
Kopioi Paula ihmeessä postausidea, olisi mielenkiintoista lukea sinun versiosi! Ja matkakohteisiin perehtyminen on nimenomaan osa matkakokemusta. 🙂
Heh, matkojen jälkeen sitä voikin vielä rauhoittua muistelemaan, mitä kaikkea tulikaan koettua ja nähtyä. Toiveena on saada koottua tauluseinä meidän matkakuvista, sen ääreen olisi hyvä uppoutua muistoihin.
Mielenkiintoinen postaus, jossa aika monessa kohdassa päädyin samaan. Taitaa monella matkabloggaajalla muutenkin osua samoihin aika mailla monet kohdat.
Mikä on suorittamista ja mikä ei, niin sehän on mielenkiintoinen kysymys. Itse olen reissuilla kyllä omanlaisen elämän nautiskelija, joka jonkun toisen mielestä voisi olla suorittamista. Itse koen kuitenkin niin, että pitkät lounaart ja illanvietot laadukkaissa ravitsemusliikkeissä on enemmän nautiskelua kuin suorittamista, vaikka päiväohjelmaan yleensä kaikkea mahtuu.
Mukava Rami kuulla, että pidit postauksesta! Suorittaminen tuo mieleeni tietynlaisen tunnelman, jossa matkalla edetään tarkan aikataulun mukaan ja aikaa spontaaneihin valintoihin ei ole, taikka viihtyisässä paikassa ei voisi to see -listan vuoksi viipyä suunniteltua huomattavasti pidempään. Mutta me ihmiset varmaan koemme suorittamisen kukin omalla tavallamme. Päivät, joihin sisältyy pitkät lounaat ja illanvietot pubeissa eivät mielestäni ole suorittamista. 🙂
Hyvin samoilla linjoilla mennään. En oikein osaa iskeä itseäni mihinkään laatikkoon, koska matkustustyyli vaihtelee paljon reissusta riippuen. Tykkään telttailusta, mutta tykkään silloin tällöin myös luksuksesta, ja niin edelleen. Tykkään myös tutustua matkakohteeseen ennen matkaa mahdollisimman paljon. Me matkaillaan tosi hitaasti yleensä, jos vaan mahdollista, tosin osittain siksi, että töitäkin pitää saada tehtyä reissun päällä.
Onkin Anna hyvä taito mennä matkoilla omia sen hetkisiä tarpeitaan ja toiveitaan kuunnellen! Ja mikä muistojen ja kokemusten rikkaus tästä seuraakaan.
Mikäli tekee matkoilla töitä, on matkavauhti väistämättä rauhallisempi, ja hyvä niin.
Ajattelen myös, että useimmat ovat vähän kaikkea, tilanteesta riippuen.
Vapaa-ajan matkaajana menen sinne minne nenä näyttää, enkä aina lähtiessäni tiedä edes mihin maahan päädyn.
Työmatkaajana (journalistina) taas joudun tekemään paljonkin taustatöitä etukäteen.
Paljon matkustavana on selvää, että joudumme pitämään budjettikuria ja etsimään edullisia majoituksia. Sitten taas joskus harvoin on ihanaa majoittua jossakin paremmassa hotellisssa.
En ole koskaan ollut nähtävyyksien kiertäjä, vaan tykkään fiilistellä ihan katuja tallaten.
Vaikka olen ammattikuvaaja, niin kuvat eivät mene kokemusten edelle. Itseasiassa en kanna koskaan työkaluja mukanani vapaa-aikana. Kuvaan paikkoja ja tilanteita autenttisina. Toisaalta sekin voi johtua ammatista, journalistin etiikkaan ei kuulu lavastaa kohteita kauniimmiksi.
En myöskään esiinny itse mielelläni kuvissa, mutta siihen on pitänyt bloggaajana opetella jonkin verran, koska lukijat haluavat nähdä kuka tekstien takana on.
Reppureissaaminen tulee luonnostaan, koska olen minimalisti ja elimme muutaman vuoden kokonaan nomadielämää pienten 7 kg reppujen varassa. Silti en koe itseäni erityisesti reppureissaajaksi.
Miten sitä ylipäätään voisi itseään tai muita kategorioida?
Ehkä olen eniten utelias, kulttuureista kiinnostunut omatoiminen tutkimusmatkailija, joka haluaa tutustua paikalliseen arkeen ja ennen kaikkea ruokaan.
Ainakin mua inspiroi kertoa ihmisille vähemmän tunnetuista kohteista ja kannustaa tutustumaan maailmaan ja ihmisiin.
Kiitos Tanja mielenkiintoisista pohdinnoistasi! Matkustat työn puolesta todella paljon ja tämä varmasti vaikuttaa tapaan matkustaa vapaa-ajalla. Uskoisin olevan mukavaa, että lomamatkat eivät muistuta työmatkoja ja ymmärrän hyvin, ettet halua kantaa kuvaustarvikkeita matkoillasi. Näin harrastekuvaajana sitä innoissaan kameraa tarvikkeineen mukanaan kantaa 🙂.
Minusta on kiehtovaa, että lähdet lomalle sinne, minne nokka näyttää. Tämä vapaus valita ja mennä sen hetkisen tilanteen ja tuntemusten mukaan on varmasti osa lomiesi tunnelmaa. Omalle turvallisuudenhakuiselle luonteelleni vastaava matkustustyyli ei sovi, mutta onneksi omanlainen matkustustapa löytyy kokeilemalla ja itsetutkiskelulla.
”Utelias, kulttuureista kiinnostunut omatoiminen tutkimusmatkailija, joka haluaa tutustua paikalliseen arkeen ja ennen kaikkea ruokaan” on loistava määritelmä, mikäli itseään matkailijana tarvitsisi määritellä. On ollut upeaa päästä tutustumaan omiin kiinnostuksen kohteisiin (meillä Mikon kanssa luonto) matkojen kautta. Tulevia tutkimusmatkoja siis odotellessa. 😊
Tuo turvallisuushakuisuus on myös hyvä pointti!
Meillä minä olen se pää edellä -tyyppi, joka taas tarkoittaa rohkeutta mennä uuteen ja tehdä hassuja asioita (kuten kävellä yksin Moldovasta Romaniaan 47-asteen helteessä kun muita yhteyksiä ei löytynyt), mutta en ole benjihyppääjä.
Myös epämukavuuden sietokyky on mielestäni yksi tekijä.
Vaikka rakastankin patikointia, niin en tykkää telttailusta. Sain yliannostuksen pienenä partiolaisina kun Suomessa oli aina kylmää ja märkää. Sitten taas olen telttailua ihan budjettisyistä esim. Japanissa, kun vaihtoehtona olisi ollut reissata lyhyemmän aikaa.
Ismo sit taas on se, jonka olen saanut taivuteltua majoittumaan hostelleissa ja hän haluaa suunnitella enemmän.
Vuosien aikana olemme kuitenkin molemmat lieventyneet omista tyyleistämme, joka tietysti on edellytys yhteiselle reissuelämälle.
Tuo keskustelua herättänyt suorittaja vs. nautiskelija jäi mietityttämään.
Että miten se oikein määritellään.
Mä vastaisin omalta kohdaltani vahvasti nautiskelija, vaikka se tarkoittaakin ihan kaikkea muuta kuin ylempänä oli kuvailtu.
En ole suorittaja, joka haluaa nähdä kaikki mahdolliset nähtävyydet, enkä tee suunnitelmia, eli en varaa majoituksia ennalta, enkä usein tiedä edes mihin maahan päädyn kun reissuun lähden.
Olen nautiskelija ja hedonisti siinä, että tykkään fiilistellä, syödä pitkiä illallisia, kävellä ja katsella päämäärättömästi.
Silti on kokematta tuo kuvailtu nautiskeluloma, jossa lojutaan hotellilla ja sitten taas yhtälailla rakastan viettää päivän riippukeinussa kirjaa lueskellen. Varsinkin nomadielämän aikana nuo paikoillaan oleskelupäivät oli pakollisia omalle jaksamiselle.
Niin ja sehän riippuu paljon blogin tyylistäkin tarviiko matkabloggaajan suorittaa. Mä en kirjoita pelkästään siitä mitä me tehdään, enkä koe tarvetta dokumentoida kaikkia nähtävyyksiä. Paikallinen ruoka ja viinit ovatkin isossa osassa.
Patikoinnista taas kirjoitan todella vähän siihen nähden kuinka tärkeää se on itselle, mutta se on myös oma tapani rentoutua, joten tyhjennän mieleni enkä mieti reittejä niin, että osaisin kirjoittaa niistä myöhemmin tai edes ota kuvia. Tosin oon kyllä päättänyt, että pitää tehdä sitä jonkin verran, varsinkin kun nämä Balkanin reitit on lähes tuntemattomia. Täytyy vain pohtia mihin tyyliin niistä kirjoitan.
Mielestäni on Tanja hienoa, että olet selvästikin löytänyt omanlaisesi tavan matkustaa. Ja kuten sanoit, pariskuntana matkustaessa matkustustavat hioutuvat lähemmäs toisiaan. Minä olen saanut Mikon kanssa matkatessani kokea huimia paikkoja, joihin en olisi ilman häntä uskaltanut mennä. Aina olen saanut huomata, että ajatuksissani luomani uhkakuvat olivat turhia.
Mekin valitsemme ensisijaisesti mieluusti majapaikan kunnollisella sängyllä ja omalla kylpyhuoneella. Välillä tosin haluamme kokeilla telttailua, esimerkiksi Afrikan safarilla nukuttu telttayö on todella oma kokemuksensa, samoin Amazonin sademetsässä telttailu. Haluamme kuitenkin telttailun tuovan jonkin oman lisänsä matkakokemukseen ja tämän vuoksi teltassa päädymme nukkumaan varsin harvoin. Patikkaretkilläkin suosimme tämän vuoksi päivävaelluksia, samalla pääsee liikkumaan vähemmillä kantamuksilla.
Patikkaretkistäsi olisi todella mielenkiintoista lukea! Luontokohteet ja -kokemukset ovat nykyään merkittävä osa matkojamme ja varmasti tuleviinkin matkoihimme patikointia sisällytämme. Balkanin alueelta löytyy varmasti paljon mielenkiintoisia reittejä.
Itsekin päädyin näillä akseleilla matkustustapojamme miettimään (https://meriharakka.net/2020/06/02/millainen-matkailija-olet/). Juttuuni sain kommenteissa useampaankin otteeseen vielä uuden näkökulman aiheeseen: se millä kokoonpanolla matka toteutetaan vaikuttaa moneenkin näistä ulottuvuuksista. Itse en tullut sitä juuri pohtineeksi, kun teemme matkamme nykyisin lähes aina samalla kahden hengen kokoonpanolla.
Kiitos Pirkko linkkauksesta, mielenkiintoisia pohdintoja sinulla! Me myös matkustamme pitkälti tällä samalla kokoonpanolla, mutta tosiaan, mikäli matkaseurue usein muuttuu, näkyy se varmasti laajemminkin tavassa matkustaa.
Huippua, että tartuitte ideaan! Teidän ajatuksia oli kiva lueskella ja tunnen teidät matkailijoina nyt heti paremmin.
Tuli mieleen, että kirjoittamanne ”suorittaja vai nautiskelija” -osio vastaa kovasti omaani, ja nimitänkin sitä matkojen ”optimoimiseksi”. Se on siis tietynlaista suorittamista, mutta kuitenkin nautiskellen, optimoiden reissun omien mieltymysten mukaan! 🙂
Kiitos Vilma postausideasta! Näitä oli hauska pohtia. Suorittaminen ei ole missään nimessä pelkästään negatiivinen asia, kun muistaa kuulostella itseään ja on valmis poikkeamaan totutusta tarpeen mukaan. 🙂
Kiva analyysi. En myöskään halua laittaa itseäni kategorioihin mutta useimmin reissut menee, kuten teillä. Välillä kyllä on kiva poiketa pääsäännöistä.
Kiva kuulla, että tykkäsit postauksesta. Olen Sari samaa mieltä, että välillä haluaa poiketa tavanomaisesta. 🙂
Mielenkiintoista! Olen hyvin paljon samoilla linjoilla teidän kanssa, joskin yhtään luksusmatkoja en pysty (vielä) tehdä opiskelijana 😀 Itse tykkään myös tietää kohteesta etukäteen, sillä silloin siitä omasta mielestäni saa paljon enemmän irti.
On Vera totta, että opiskelijabudjetti hankaloittaa luksusmatkojen tekoa, etenkin kun haluaa käydä useammin matkalla. Ja onneksi sitä itselle mieluisaa luksusta voi tuoda myös pienemmissä muodoissa osaksi matkailua. 😊 Ja olen ehdottomasti samaa mieltä, että tutustumalla matkakohteisiin etukäteen, saa lomamatkasta paljon enemmän.
Minusta on aina tosi hankalaa kertoa, millainen matkailija olen, kun olen vähän kaikkea sopivassa suhteessa 😀 En ole täysin oikein mitään, vaan riippuu täysin ajankohdasta, seurasta, kohteesta, mielialasta ja vaikka mistä muusta, että otanko pakettimatkan, olenko aktiivinen, miten paljon haluan käyttää rahaa mihinkin matkaan jne. Kaikkea vähän, on paljon erilaisia kokemuksia 🙂
Tuo onkin Teija mahtavaa, että pystyt vaivatta mukautumaan vallitsevan seuran ja kohteen mukaan ja myös huomioimaan sen hetkisen mielialasi! Kuulostaa siltä, että toimit tilanteita ja omaa itseäsi kuunnellen. Sitä kautta saakin varmasti monenlaisia matkakokemuksia ja -muistoja. 🙂
Hyvää pohdintaa ja hauska idea postaukselle. 🙂 Olen kyllä hyvin paljolti samanmoinen matkailija kuin tekin, vaikea kategorisoida. Enemmän reppuilua kuin luksusta, mutta kuitenkin jonkin verran mukavuutta pitää olla. Ekologisuus on asia, jonka pyrin pitämään mielessä matkoilla aina ja sen myötä tykkään kyllä haastaa itseäni kokeilemaan erilaisia juttuja. 🙂 Enemmän seikkailua kuin somea, vaikka työskentelyn puolesta välillä joutuu somessakin roikkumaan. Sitä en ymmärrä, että joku voisi valita matkakohteen vain instakuvan vuoksi, vaikka sellaista tiedettävästi jotkut tekevätkin. Huh, en voisi ainakaan itse. Matkailusta kuuluu nauttia täysin rinnoin elämyksenä ilman ajatustakaan somesta, mutta tokihan aina inspiraatiota saa hakea etukäteen. 🙂 Kiva postausidea!
Mekin tykästyimme tähän Vilman postausideaan. Huh, emme mekään voisi kuvitella matkustavamme jonnekin pelkän instakuvan tai mehevän blogipostauksen vuoksi. Kyllä matkat ovat ennen kaikkea omia seikkailujamme. Mukavaa Tiina Johanna, että viihdyit pohdintojemme parissa.
Paljon löytyy kyllä yhteneväisyyksiä meidän matkustustavasta teidän kanssa, joskin sanoisin että me ei taideta millään mennä sinne luksusmatkaajan puolelle vaan lähemmäs reppureissaamista vaikka sekään nyt ei ihan oikein ole. Mutta lähempänä totuutta kuitenkin.
Samaan tapaan myös opiskellaan kohteista etukäteen, tai no lähinnä minä teen sitä, Ville tulee vain mukana eikä jaksa selvitellä etukäteen mitään.
Huomenna olen lähdössä pitkästä aikaa reissuun jonkun muun kuin Villen kanssa, ja nyt on ainoastaan suurinpiirtein reitti suunniteltuna ei juurikaan mitään muuta, mennään fiiliksen pohjalta. Pohjois-Norjaa kohti siis ystävän kanssa.
Meilläkin Katja nykyään on niin, että Mikko tutustuu perusteellisesti matkakohteisiimme ja hänhän matkamme myös suunnittelee, toiveitani kysellen. Minun perehtymiseni on viime aikoina jäänyt vähemmälle, ja toisinaan lentokoneessa alan tarkemmin tutustua matkaopuksiin.
Hei, upeaa reissua sinulle! Ja kuulostaa upealta reissulta lähteä ystävän kanssa Pohjois-Norjaan. Me olemme myös suunnitelleet tänä vuonna Norjassa käymistä, joten hyväksi havaittuja kohteita saa vinkata! 🙂
Jäin tosiaan pohtimaan postaustasi ja sitä millainen matkailija sitä itse on mahtanut ollakkaan. Eri ikäisenä on tahtonut eri asioita matkoiltaan. Nuorempana ja nyt perheellisenä sitä helposti on tullut tukeuduttua valmiisiin pakettimatkoihin. Matkaseura on myös vaikuttanut valintoihin. Viime vuosina kotimaan matkailu on alkanut kiinnostaa enemmän ja siitä ollaan miehen kanssa samoilla linjoilla… Suomen Lappi on jämähtänyt päälle siinä määrin, että oma mökkikin hankittiin. Seuraavat vuodet sitä taitaakin pysyä pääasiassa kotimaan kamaralla ja nimenomaan Lapissa patikoiden ja retkeillen.
Elämäntilanne varmasti vaikuttaa matkustustapoihin, samoin kuin matkaseura. Pariskuntana matkustaminen on erilaista, kuin perheellisenä. Toki myös omat mieltymykset saattavat vuosien myötä muuttua, ja itsetutkiskelu onkin hyvä tehdä aika ajoin, eikä vain automaattisesti pidättäytyä vanhoissa tavoissa… Nostit esiin, että perheellisenä on tullut tukeuduttua pakettimatkoihin. Pakettimatkoissakin on nykyään hyvin erilaisia vaihtoehtoja, olen haikeudella lukenut valokuvausmatkojen pakettimatkakuvauksia. Lapissa patikointi ja retkeily ei ole lainkaan hullumpi valinta omiin seikkailuihin! Mekin viihdymme Mikon kanssa paljon luonnossa patikoimassa ja siinä todella mieli virkistyy. Oli mukava kuulla, että postauksemme herätti ajatuksia, ja kiitos kun jätit kommenttia!
”Emme koe, että voisimme nostaa esille kaupunkikohteiden parhaimpia ravintoloita tai kahviloita, kun emme kuitenkaan ole vierailleet kuin pienen pienessä murto-osassa.”
Koen itse myös näin! Ainoastaan yhdessä paikassa, missä olimme viikon ja söimme lounaan ja päivällisen aina eri paikassa ja ko kaupunki oli suht pieni, tuli vasta ihan viimeisenä päivänä tunti ennen lähtöä olo, että siellä oli 2 erityisen hyvää ravintolakokemusta, yksi keskivertoa kehnompi ja muut siltä väliltä. Mutta siinä vaiheessa en ollut laittanut muistiin näiden kahden paikan nimiä, että sekin jäi. Tosin tuo on vielä mielestäni rajalla, mutta jos sinne menisi toisen kerran taas viikoksi, kokeilisi vielä joitain uusia paikkoja, niin ehkä vasta silloin voisi olla jotain sanottavaa.
Kiitos Pia kommentistasi! Juurikin näin! Meistä tuntuisi epäaidolta suositella ravintolaa kaupungissa, jossa olemme käyneet lyhyellä reissulla. Mikäli joskus viettäisimme pidemmän aikaa samassa kohteessa, voisi tilanne olla toinen. Aktiivisina lomailijoina ei kuitenkaan ole tällä hetkellä todennäköistä, että jäisimme pidemmäksi aikaa yhteen kaupunkiin. Pohdimme juuri, että edes nykyisen kotikaupunkimme ravintolatarjontaan emme ole tutustuneet niin kattavasti, että alkaisimme sitä blogin puolellamme esittelemään. Se tosin on vain itsestämme kiinni: olemme mieltyneet muutamaan paikkaan niin, että käymmme toistuvasti niissä syömässä.