Aamu oli jälleen aurinkoinen. Tänään meidän oli tarkoitus siirtyä Trinidadiin. Meillä oli aamulla pakkaamisen jälkeen noin tunti aikaa ennen kuin taxi collectivo tulisi hakemaan meitä. Casamme lähellä sijaitsi koulu, jossa lapsia oli pihalla ilmeisesti liikuntatunnilla. Olimme lukeneet, että Kuubassa saattaa olla pulaa perushygieniatuotteista ja niinpä päätimme käydä lahjoittamassa koululle mukaamme tätä varten ottamaamme saippuaa. Saippua kelpasi heille hyvin ja saippuan antamisesta tuli myös meille hyvä mieli. Pian taxi collectivomme jo tulikin ja hyppäsimme kyytiin ja lähdimme suuntaamaan kohti Trinidadia.

Tämäkin matka sujui mukavasti. Pääsimme mukavasti casaamme, joka oli selvästi isompi kuin aiemmat, joissa olimme majoittuneet. Tässä casassa oli huoneita ehkä 5-6, kun aiemmissa niitä oli ollut 2. Lisäksi erona aiempiin oli, että täällä casan omistaja oli nainen. Englantia hän ei juuri puhunut, mutta espanjan alkeilla pärjäsimme ihan mukavasti.

Päätimme täälläkin tehdä heti jonkin retken. Casan kautta saatiin taksi muutamaksi tunniksi käyttöömme 30 CUC hintaan. Sovimme, että kuski kuljettaa meitä muutamaan paikkaan ja odottaa sitten autossa, kun kierrämme katselemassa paikkoja. Päätimme lähteä Valle de los Ingeniosiin (sokeritehtaiden laakso). Kävimme ensin näköalapaikalla, josta oli hienot näkymät alas laaksoon. Alueella pitäisi ilmeisesti olla lukuisia vanhoja sokeritehdasta, mutta ei niitä näköalapaikalta kyllä näkynyt.

1Vierailuaikamme näköalapaikalla olikin varsin lyhyt ja sieltä jatkoimme Manaca-Iznagasaan, jossa kävimme vanhan maatilan päärakennuksessa. Täällä oli paljon erilaisia myyntikojuja ja myynti niissä oli melko aggressiivista. Kookospähkinän päädyimme ostamaan edulliseen 2 CUC hintaan. Alueella oli lisäksi korkea torni, johon oli mahdollista kiivetä. Torni oli aikanaan rakennettu, jotta ylimystö pystyi sieltä käsin katselemaan ja vahtimaan maatilan pelloilla työskenteleviä orjia.

Täällä törmäsimmekin ensimmäistä kertaa todelliseen kaksoishinnoitteluun. Kuubassa on käytössä kaksi rahayksikköä CUP (paikallisten pesot) ja CUC (turistipesot). Turistipesoja käytetään käytännössä kaikkialla siellä, missä turistit liikkuvat. Siten esimerkiksi liikkuminen, majoitus, ravintolat, kahvilat, kaupat jne. käyttävät turistipesoja. Paikallisten pesot kävivät lähinnä joihinkin sellaisiin ei-turisteille suunnattuihin kioskeihin, jossa myytiin kuubalaista kahvia (vastasi määrältään espressoa, mutta oli todella makeaa) ja jotain yksinkertaista syötävää, kuten leipää, jonka päällä on kinkkua. Myös turistien oli mahdollista vierailla näissä paikoissa ja niissä oli mahdollista maksaa myös turistipesoilla, jolloin vaihtorahana sai takaisin paikallisten pesoja. Tällaisten paikkojen hintataso on suomalaiselle turisteille käytännössä ilmainen.

Millainen kaksoishinnoittelu tornilla sitten oli? No, turisteille hinta oli 1 CUC ja paikallisille 2 CUP. Tämä tarkoitti siis sitä, että turistien maksama hinta näköalatornille kipuamisesta oli 12-kertainen verrattuna paikallisten maksamaan hintaan. Turistit tietysti selviytyvät kyllä yhtä Yhdysvaltojen dollaria vastaavan 1 CUC pääsymaksusta, mutta hieman kyseenalaiselta käytäntö meidän mielestä vaikuttaa. Törmäsimme tähän samaan myös myöhemmin Havannassa. Näkymät tornista oli kuitenkin hyvät ja kipuaminen oli meidän mielestämme sen 1 CUC arvoista.

Tämän jälkeen päätimme palata taksin luokse ja takaisin Trinidadiin. Päätimme palata taksille sivukautta, sillä emme jaksaneet mennä enää uudestaan lyhyen markkina-alueen läpi, jotta säästymme myyntiyrityksiltä. Casaan päästyämme päätimme vielä lähteä tutustumaan vanhaan kaupunkiin. Saimme emännältä hyvät ohjeet: kolme korttelia suoraan ja kolme korttelia vasemmalle. Näillä ohjeilla pääsimme vanhan kaupungin reunalle. Vanha kaupunki oli upea. Talot olivat värikkäitä ja teillä tuli vastaan hevosia sekä aaseja. Ravintoloita ja kahviloita oli runsaasti. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että myös turisteja on runsaasti. Meitä ei kuitenkaan turistien suuri määrä häirinnyt, vaan pidimme vanhasta kaupungista paljon. Jonkin verran aggressiivista palveluiden myyntiä oli, mutta ei niin paljoa kuin myöhemmin Havannassa.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa