Kurjenrahkan kansallispuisto sijaitsee Varsinais-Suomessa usean kunnan alueella. Se on varsin helposti saavutettavissa Turusta, sillä etäisyyttä on vain noin 35 kilometriä.
Kurjenrahkan luonto on monipuolinen ja se jakautuu maantieteellisesti kolmeen osaan: Kurjenrahkan ja Lammenrahkan suuriin keidassuoalueisiin, Vajosuon reunametsiin sekä Laidassuon, Lakjärvenrahkan ja Pukkipalon suo- ja metsäalueeseen.
Kurjenrahkan kansallispuiston suot
Kurjenrahka, Lammenrahka ja Vajosuo ovat keidassoita, joissa suon keskusta on sen laitoja korkeammalla. Tämä on tyypillinen Etelä-Suomen suotyyppi. Pohjois-Suomessa suot ovat tyypillisesti aapasoita, joissa keskusta on sen laitoja matalammalla.
Kansallispuiston nimikkosuo, Kurjenrahka, on Varsinais-Suomen laajin ja yksi Etelä-Suomen laajimmista lähes yhtenäisenä säilyneistä suoalueista. Hieman yllättävästi yksikään lyhyistä rengasreiteistä ei kuitenkaan kulje kansallispuiston nimikkosuon, Kurjenrahkan, läpi. Ainoastaan kansallispuiston pisin rengasreitti, Vajosuon vaellus, kulkee sen läpi. Luontoon.fi-sivu ilmoittaa reitin pituudeksi 30 kilometriä, kansallispuiston opaskyltit 35 kilometriä.
Kurjenrahkan kansallispuiston metsä on pääosin nuorta
Valtaosa puiston metsistä on ollut talousmetsiä ennen Kurjenrahkan kansallispuiston perustamista ja ne ovat olleet metsätalouden käytössä. Se tarkoittaa sitä, että vuonna 1998 perustetun kansallispuiston metsistä suurin osa on varsin nuoria. Kurjenrahkan kansallispuistossa on kuitenkin myös edellä mainittu Pukkipalon alue, joka on yksi Etelä-Suomen vanhimpia metsäalueita.
Pukkipalon ikiaikaisissa metsissä viihtyvät retkeilijöiden myös monet hyönteiset, kasvit, linnut ja sienet. Pukkipalon lahottajasienilajisto on Varsinais-Suomen edustavin. Myös puulajeja on Pukkipalossa useita, vaikka männyt hallitsevatkin maisemaa.
Kurjenrahkan kansallispuisto – eläimistö
Eläimistöltään Kurjenrahka on pääosin suolle tyypillistä, mutta myös harvinaisia erämaille tyypillisiä harvinaisia eläimiä pesii alueella. Linnusto on erityisen runsas. Kurjenrahkan kansallispuistoon kuuluukin monia alueelle muuten harvinaisia lajeja, kuten nuolihaukka, tuulihaukka ja harmaapäätikka. Myös muuttohaukka viihtyy alueella. Kurjenrahkan kansallispuisto on myös yksi riekon pesimäalueista ja yksi eteläisimmistä sellaisista.
Näiden lisäksi Kurjenrahkan kasallispuistosta voi löytää korppeja, helmi- ja viirupöllöjä, palokärkiä, pohjantikkoja, teeriä ja metsoja. Nimensä mukaisesti Kurjenrahkasta löytyy erityisesti myös kurkia, sekä lisäksi joutsenia. Myös suurpetoja liikkuu alueella, mutta niitä on tietysti hyvin vaikea nähdä, kuten kaikkialla muuallakin.
Kurjenrahkan kansallispuisto – reitit
Kurjenrahkan kansallispuistosta löytyy rengasreittejä 1.7 kilometristä aina 30 kilometriin. 1.7 kilometrin pituinen Karpalopolku on vaativa, mutta esteetön reitti ja reitin opastauluissa on huomioitu myös näkövammaisia. 3 kilometrin Vajosuon kierros kulkee korpimetsässä suon laidalle. Savojärven kierros kiertää 6 kilometrin matkalla Savojärven ympäri vieden kulkijan samalla suomaisemiin. Pukkipalon 6 kilometrin rengasreitti kulkee aarnimetsässä. Kansallispuiston pisin rengasreitti, Vajosuon vaellus kiertää näiden kaikkien edellä mainittujen reittien kautta.
Keväinen retkipäivä Kurjenrahkan kansallispuistossa
Meillä oli Kurjenrahkan kansallispuistossa koko päivä aikaa. Niinpä päätimme patikoida koko Vajosuon vaelluksen, vaikka vaelluksen kulkuajaksi sanotaan kaksi vuorokautta. Vajosuon vaellus kattaa kaikki Kurjenrahkan kansallispuiston tärkeimmät alueet, eli Kurjenrahkan, Pukkipalon ja Savojärven, joten halusimme kuitenkin kulkea koko vaelluksen, jotta saamme kattavan kuvan Kurjenrahkan kansallispuistosta. Ennen varsinaiselle vaellukselle lähtemistä kävimme tutkimassa myös Savojärven vaelluksen ulkopuolella olevaa reittiä, joka tarjosikin hienot maisemat.
Varsinainen Vajosuon vaellus lähtee heti kohti Kurjenrahkan suota, pitkospuut olivat erittäin huonossa kunnossa. Itse asiassa reitti olikin ilmoitettu suljetuksi, joka olisi tarkoittanut sitä, että Vajosuon vaellusta ei olisi ollut mahdollista kulkea. Emme kuitenkaan halunnet kääntyä takaisin, ja hetken päästä vastaan tulikin kaksi vaeltajaa, jotka kertoivat reitin kyllä olevan kuljettaessa, vaikka tarkkana saikin kuulemma olla. Selvisimme lopulta hankalista pitkospuista ihan mukavasti ja kyseistä osuutta kunnostetaan onneksi parhaillaan. Kurjenrahkan suon maisemat olivat reitin parhaimmistoa.
Kurjenrahkan jälkeen maisemat heikkenivät. Kiersimme myös lyhyen pitkän vaelluksen varrella olevan lyhyen Vajosuon rengasreitin, reitillä oli lähinnä talousmetsää. Tosin näkemämme lintubongari kertoi, että oli nähnyt reitillä metson viikkoa aiemmin, mutta meillä ei ollut yhtä hyvä tuuri.
Tämän jälkeen reitti kulki pitkän aikaa pääasiassa kansallispuiston ulkopuolisessa maalaismaisemassa, vaikka poikkesikin välillä metsän puolella. Pukkipalossa vanhassa metsässä maisemat jälleen paranivat. Aarniometsä näyttää aina hienolta ja Takaniitunvuorelta oli hienot maisemat suolle, vaikka puut olivatkin osittain edessä.
Pukkipalon jälkeen reitti kulki muutaman viimeisen kilometrin kauniin Savojärven ympärillä. Olimme aamulla kiertäneet lyhyesti myös Savojärven toisen puolen, ja samanlaista maisemaa oli myös Savojärven toisella puolella. Aurinko alkoi tässä vaiheessa myös laskea ja olikin mukava katsella ja kuvata myös auringonlaskua.
Vajosuon vaellus – plussat ja miinukset
Huonona puolena koko pitkässä Vajosuon vaelluksessa oli, että joutui kävelemään pitkiä matkoja metsäteiden jokseenkin tylsissä maisemissa. Tämän vuoksi parempi ratkaisu saattaa olla kiertää pelkästään Pukkipalo (6 km), Savojärvi (6 km) tai Kurjenrahkan suon huonossa kunnossa olevat pitkospuut edestakaisin (reilu 10 km), jolloin näkee Kurjenrahkan kansallispuiston parhaimmat alueet lyhyemmällä päiväpatikalla. Nämä kolme reittiä ovat kuitenkin keskenään hyvin erilaisia, joten ilman muuta kannattaa käydä kiertämässä kaikki kolme, jolloin saa todella kattavan kuvan Kurjenrahkan kansallispuistosta.
Pidimme joka tapauksessa Kurjenrahkan kansallispuistosta, joka tarjosi mukavan monipuolisesti erilaista maastoa.
Onko Kurjenrahkan kansallispuisto sinulle tuttu retkikohde?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
26 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Moikka, miten kauan teillä meni reitillä?
Kiva Leena-Maija, kun kysyit. Meillä meni tähän noin 11 tuntia. Kierrettiin Vajosuon vaelluksen lisäksi Savojärven toinenkin puoli ja myös Vajosuon kierroksen toinen osa. Me ollaan totuttu menemään pitkäkin 30-40km päiväpatikoita ja kun oli koko päivä aikaa, tuntui kivalta kiertää kattavasti Kurjenrahkan kansallispuiston reittejä. Toki kannattaa miettiä, olisiko parempi ottaa rauhallisemmin ja yöpyä reitin varrella, ettei tule rasitusvammoja tai tarvitse tarpoa pilkko pimeässä.
Kurjenrahka oli vuosikaudet lähin kansallispuisto ja siellä tuli lenkkeiltyä parhaimmillaan viikoittain 😀
Sijaintinsa takia meidän oli helppo ajoittaa lenkit aamuvarhaisella tai iltamyöhään, sillä tuollakin räjähti kävijämäärät koronan myötä…
Jossain kohtaa meni hermot kapeilla pitkospuilla väistelyyn, ja siirryin suosiolla rauhallisempiin paikkoihin 🙂
Oi, onpa teillä ollut Eveliina kiva lähilenkkeilymaasto. Me kuljettiin tämäkin reitti ihan rauhassa. Kai oltiin sen verran aikaisin liikkeellä, että Savojärvellä ei vielä muita näkynyt ja sitten kun lähdettiin kiertämään tätä pitkää Vajosuon vaellusta, niin sillä reitillä ei tainnut näkyä kuin 6-8 muuta ihmistä. Joten meidän kohdalla ei voi puhua mistään ruuhkasta. Ymmärrän sen, että jos on kovin paljon muuta väkeä ja tulee paljon ihmisiä vastaankin pitkospuuosuuksilla eli osa menee suositeltua kiertosuuntaa vastaan, niin voi kaivata rauhallisempia lenkkipolkuja.
Tepä ehditte päivän aikana kulkea aikamoisen matkan ja ottaa paljon hienoja kuvia sekä kerätä kokemuksia blogiin kirjoitettavaksi. Majoituimme 10 vuotta sitten Kurjenrahkan kupeessa ja kaiketi kuljimme myös kansallispuiston alueella, mutta kartan tutkiminen jäi silloin olemattomaksi eivätkä lenkitkään olleet kovin pitkiä pienien koirien kanssa. https://metkaamatkustelua.kuvat.fi/kuvat/Kurjenrahka+24.-29.6.2012/
Joo, me käytimme tämän päivän ihan vain ulkoiluun. Se on mukavaa, kun ei ole muuta ohjelmaa, kuin nauttia retkeilystä. Varmasti sinullekin kertyi ihania muistoja mökkeilystä Kurjenrahkan kupeessa. Nuo teidän mökki/retkeilyruoat näyttivät herkullisilta, nam. Kiitos Eila, kun linkkasit omat reissumuistelosi.
Kiitos taas noista suo faktoista! Vaikka niistä on tullut luettua hyvin monissa eri paikoissa, niin siltikään en vieläkään ihan sisäistä tai osaa erottaa mikä suo on mikäkin! 😀 Ehkä jonain päivänä opin ja muistan! Nätin näköistä! Oonkin miettinyt, että tuolla päin olis kiva patikoida kun ei oo oikein tullu liikuttua siellä päin Teijoa lukuunottamatta 🙂 Pitääkin palata lähemmin näihin reittiselosteisiin sitten kun oma reissu sinne päin lähenee! 🙂
Muistelen, että teillä oli viime vuodelta paljon kansallispuisto -postauksia. Onko vielä monta käymättä Suomessa?
Muistelet Sini oikein, tehtiin viime vuonna useampi kirjoitus kansallispuistoista. Me ollaan käyty kaikissa Suomen kansallispuistoissa. No, Sallan kansallispuiston avajaisia juhlitaan vajaan kuukauden kuluttua, Sallassa käytiin viime vuonna. Todennäköisesti siellä tulee myöhemmin käytyä vielä uudelleenkin. Suomessa on kyllä upea kansallispuistojen verkosto.
Kiva kuulla Elina, että tykkäsit meidän kirjoituksestamme. Nuo eri suotyypit eivät ole ihan yksinkertaisia, kun on erilaisia alatyyppejä. Mutta niistä on mielenkiintoista lukea, ja patikoidessa pohtia paikan erityispiirteitä. Teijon kansallispuisto on myös todella kiva ja sieltä löytyy monenlaisia reittejä kierrettäväksi.
Olitte myös mun vanhoilla kotikulmilla, mutta noloa myöntää, etten ole ikinä tuolla käynyt. Patikoinnit ovat suuntautuneet muualle. Siksi toisaalta olikin kiva lukea Kurjenrahkasta tarkemmin ja otsikko tietysti herätti 12 vuotta Turussa asuneen huomion.
Mekin ollaan Mikon kanssa asuttu useampi vuosi Turussa. Ja on se jännä, silloin ei tullut niin paljon kierreltyä. Jotenkin se arki vei mennessään, ja opiskelijana vapaa-ajanaktiviteetit olivat erilaisia. Paljon tuli ulkoiltua niissä samoissa maisemissa. Minä kävin usein Hirvensalossa lenkillä tai pyöräilin Ruissaloon. Ruotsissakin olisi voinut poikeata paljon useammin, kuin mitä tuli lopulta käytyä. Mutta onneksi näihin maisemiin voi palata nyt myös myöhemmin.
En ole vielä koskaan käynyt tuolla, mutta se on ollut mielessä. Tämä oli hyvä muistutus, jos vaikka kesällä pääsisi retkeilemään :). Näyttää kivalta.
Minulle käy samoin, että kun näen kuvia ja/tai kirjoitusta suppailusta ajattelen aina, että tänä kesänä haluan mennä. No, toistaiseksi suppailu on jäänyt väliin ja muiden aktiviteettien jalkoihin, mutta tänä kesänä voisin oikeastikin toteuttaa suppailukokeilun.
Kurjenrahka on hyvinkin tuttu. Kaikki muut on kierretty useaankin paitsi Vajossuon. Sinne seuraavaksi haluaisinkin. Pohdin myös, että järkevintä voisi olla kulkea 10 km suota edes takas ja jättää tie reitti pois.
Kiva kuulla Sari, että Kurjenrahka on tuttu. Ja ilmeisesti pidät paikasta, kun olet reittejä kiertänyt useaan kertaan. Vajosuon vaelluksessa oli turhan paljon autoteillä kulkemista, joten jatkossa kulkisimme mieluummin lyhyempiä reittejä ja vaikka edestakaisin.
Hyvin monipuolinen puisto ja reittejä sopivasti jokaiselle. Ja kiitos vinkeistä! Nyt tiedämme, mihin kannattaa suunnistaa kun käydään paikan päällä katsastamassa aluetta.
Totta Nadine, Kurjenrahkasta löytyy sopivasti reittejä jokaiselle. Tosin tuo Karpalopolun esteetön reitti on luokiteltu vaikeaksi, joten sinne saattaa tarvita avustajan. Mutta hienoa, että kansallispuistoissakin huomioidaan esteellisyys.
Viime syksynä kävimme mekin, vihdoin, edes piipahtamassa tuolla. Melkein häpeä, sillä olenhan Turun seudulta kotoisin 🙂 Kiersimme silloin syksyllä ”vaan” Karpalopolun, mutta kivasti tuota kurkiteemaa oli senkin varrelle tuotu patsaiden muodossa! Karpaloitakin näkyi 🙂
Kiva kuulla Pirkko, että tekin kävitte Kurjenrahkan kansallispuistossa. Ja Karpalopolku oli varmasti kiva valinta. Patikan pituus ei kuitenkaan ole se tärkein, vaan se, että tekee retkestä omannäköisensä ja nauttii ulkoilusta ja luonnosta. Syötteelläkin Naavaparran polulla ja Ahmankierroksen varrella oli myös jokunen patsas ja ne olivat tosi kivoja. Muistan itsekin, että Kurjenrahkassa näkyi karpaloita, tosin olivat talven jäljeltä hieman vettyneitä.
Noi metsäosuudet ovat kaikilla vaelluksilla tylsiä ja olen yrittänyt niitä aina välttää kun mahdollista. Tosin rakastan soita ja niiden värimaailmaa erityisesti syksyisin. Hienoa myös nähdä noita meidän suurlintujamme. Kurjet kuuluvat suosikkeihini ja voisinkin seurata niitä loputtomiin.
Suot ovat mielenkiintoisia. Ainakin meidän tulee selvästi harvemmin käytyä suolla kävelemässä, yleensä retket suuntautuvat metsiin, kun niitä lähellä paljon on. Minä tosin nautin myös metsäosuuksista, etenkin sellaisista sammalmetsäisistä. Ja meitäkin aina ilahduttaa, kun näkee patikoilla eläimiä, olivat ne sitten pieniä tai isoja.
Upeita auringonlaskun kuvia ja olettehan bonganneet myös lintuja. Olipas mukava päästä lukemaan tästä kun parin viikon päästä ollaan taas Suomessa, ja päästään tämmösille metsäpoluille. Ihanaa! Kurjenrahka ei ole meille tuttu mutta ehkäpä mekin joskus päästään sinne tutkimaan paikkoja.
Kiitos Paula. Tuo kaunis auringonlasku kruunasi kivan patikointipäivän. Ja hei tervetuloa jälleen Suomeen käymään! Viime kesänä teidän Suomi-matkan aikana oli jo hyttyskausi alkanut, toivottavasti nyt metsäretkillä hyttyset eivät vielä niin kiusaa.
Teidän blogista on kiva lukea aina kaikkea pientä nippelitietoa eri kohteiden eläimistöstä ja kasveista 🙂 Katon aika paljon luontodokkareita, ja näistä postauksista välittyy usein samanlainen tunnelma.
Heh, se taitaa välittyä, että me tykätään tosi paljon katsella luontodokumentteja. Oli kiva kuulla Cilla Maria, että tykkäät tuosta luontodokumenttipiirteestä meidän blogissa.