Edessä oli matkan viimeinen vähän pidempi ajomatka. Lähdimme aikaisin aamulla Airlie Beachilta kohti Cairnsia. Onneksi ajomatka oli huomattavasti edellisiä lyhyempi, vähän yli 600 kilometriä, joka tarkoitti noin seitsemää tuntia. Päätimme kuitenkin lähteä matkaan mahdollisimman aikaisin, jotta ehtisimme vähän tutustua Cairnsiin ja sen ympäristöön ennen seuraavana päivänä alkavaa muutaman yön snorklausretkeämme Isolle valliriutalle.

Australiassa välimatkat ovat pitkiä ja kaupunkien välillä on paljon asumatonta seutua. Myös huoltoasemia on poikkeuksellisen vähän ja pohjoisemmassa Australiassa tämä korostuu. Lisäksi teiden kunto on pohjoisessa selvästi eteläistä Australiaa huonompi. Aikaa siirtymiin on siis hyvä varata ja polttoainetta kannattaa tankata, kun sitä on saatavilla.

Saavuimme Cairnsiin jo vähän puolenpäivän jälkeen. Emme olleet kovin paljoa etukäteen ajatelleet, mitä päivän aikana olisi mahdollista tehdä. Kysyimme suosituksia hotellistamme. Daintreen sademetsä, joka taitaa olla maailman vanhin, kuulosti kiinnostavalta. Sinne ei kuitenkaan olisi ollut järkeä enää tässä vaiheessa lähteä. Cairnsin kaupunki puolestaan ei erityistä nähtävää tarjoa, jonka vuoksi kohteeksi valikoitui Cairnsin lähellä oleva ylänkö, Atherton Tablelands.

Matka Atherton Tablelandsiin ei ollut aivan lyhyt, sinnekin ajoi yli tunnin. Lisäksi ajomatka oli siinä mielessä haastava, että tie oli matkan ajan erittäin kapea ja mutkitteleva, joten ajonopeus oli varsin matala. Maisemat tällaisella reitillä ovat tietysti erittäin kauniita ja pysähdyimme muutamaan kertaan niitä ihailemaan.

Atherton Tablelandsin suurin viehätys on mielestämme siellä olevat vesiputoukset. Siellä on myös muutama kaunis kraatterijärvi, joissa olisi pohjoisen Australian paahtavassa kesäpäivässä erittäin miellyttävää pulahtaa uimaan. Koska iltapäivä oli jo pitkällä, päätimme keskittyä vesiputouksiin. Alueella on siihen tarkoitukseen erikseen nimetty reitti, Waterfall Way, jonka varrella sijaitsee kolme vesiputousta varsin lähellä toisiaan.

Ensimmäisenä tuli vastaan se kaikista kuuluisin Millaa Millaa -vesiputous. Oletimme etukäteen, että putous olisi ollut ruuhkainen, mutta saimme ihailla sitä yksinämme, mikä todennäköisesti johtui siitä, että olimme liikkeellä vasta iltapäivällä. Millaa Millaa -vesiputouksella on myös mahdollista pulahtaa uimaan.

Millaa Millaan jälkeen seuraavana tulee vastaan Zillie Falls -vesiputous. Myös Zillie Falls oli varsin kaunis. Siellä olisi ilmeisesti mahdollista nähdä isoja lepakoita, sillä niiden yhdyskunta asustelee vesiputouksen läheisyydessä. Meidän vieraillessamme putouksilla lepakot pysyivät kuitenkin piilossa.

Kolmas ja viimeinen vesiputousreitin putouksista on nimeltään Ellinjaa Falls. Ellinjaa Falls -vesiputous on myös erittäin kaunis ja Ellinjaa Falls-vesiputouksella voi hyvällä tuurilla nähdä kilpikonnan tai jopa vesinokkaeläimen, tuon todella omaperäisen, munivan ja myrkyllisen, vedessä viihtyvän nisäkkään.

Vesiputousreitin lisäksi kiertelimme Atherton Tablelandsin alueelle aina pimeän tuloon asti. Pysähdyimme lyhesti myös muutamalla kraatterijärvillä ja niille menevien lyhyiden teiden varrella oli tuhansittain sammakoita. Yritimme väistellä sammakoita parhaamme mukaan, mutta tiet olivat illan hämärtyessä aivan täynnä niitä.

 Atherton Tablelandsin alue on hyvä päiväretkikohde Cairnsista ja jos on aikaa enemmän, voi siellä viettää muutamankin päivän. Meille iltapäivä oli kuitenkin riittävästi varsinkin, koska mielessämme oli jo seuraavana aamuna alkava muutaman yön retki Isolle valliriutalle!

2 Kommentit

  1. Terkut Cairnsistä 🙂 Harmi että Daintree jäi näkemättä, se on nimittäin upea! Mutta kiva, että löysitte Atherton Tablelandsiin, sekin on hienoa aluetta. Ja niitä vesiputouksia tosiaan riittää. Iso Valliriutta on tietenkin se ykköskohde täälläpäin, toivottavasti veden alta löytyi elämää.

    Vastaa
    • Australiaan jäi paljon kohteita, joissa seuraavalla kerralla haluamme käydä ja kohteita, joihin haluamme tutustua vielä paremmin 🙂. Daintree kuuluu ehdottomasti tähän joukkoon. Retkemme Isolle valliriutalle oli upea ja näimme paljon etenkin värikkäitä kaloja. Sen sijaan korallien tilanne on huolestuttava, ja toivottavasti niiden suojelemiseksi aletaan panostaa entistä enemmän.

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa